Mr. Popper's
Penguins (Herra Popper ja pingviinit) (2011)
Ohjaus: Mark
Waters
Käsikirjoitus:
Sean Anders, John Morris, Jared Stern
Näyttelijät:
Jim Carrey, Carla Gugino, Angela Landsbury, Ophelia Lovibond,
Madeline Carroll, Clark Gregg, Philip Baker Hall, Maxwell Perry
Cotton
Vuonna 2012
katsottu elokuva nro: 68
Pisteet: **½
Kertakatseluviihdettä.
Kiinteistövälittäjänä
isolle firmalle työskentelevä herra Popper (Jim Carrey) kusettaa
työkseen arvorakennusten omistajia suostuttelemalla heidät myymään
rakennuksensa, jonka jälkeen ne pistetään matalaksi ja rakennetaan
uusi tilalle. Uusimpana tehtävänä on saada Selma Van Gundy (Angela
Landsbury) myymään omistamansa Tavern on the Green-ravintola, mutta
tämä suostuu myymään vain sellaiselle, jolla on rakastava perhe.
Popper on eronnut vaimostaan (Carla Gugino) eikä suhde lapsiinkaan
(Madeline Carroll ja Maxwell Perry Cotton) ole ihan paras
mahdollinen. Popperin oma isä, joka seikkaili enemmän maailmalla
kuin oli poikansa kanssa, kuolee ja jättää Popperille perinnöksi
kuusi valkokulmapingviiniä, jotka hämmästynyt Popper piilottaa
kattohuoneistoonsa samalla kun yrittää saada Van Gundyn myymään
ravintolan. Pikkuhiljaa Popper alkaa kuitenkin tajuamaan mitä perhe
todella merkitsee kasvattaessaan piereviä, äänekkäitä, söpöjä
ja nokkivia pingviinejään. Uhkana on kuitenkin naapuri ja
pingviinejä havitteleva eläintarhan pingviiniasiantuntija.
Ennalta arvattavan
hölmö elokuva, jonka jaksoi kuitenkin katsella suht kivuttomasti
yhden kerran. Richard ja Florence Atwaterin lastenkirjaan pohjautuva
elokuva on päivitetty nykypäivään ja alkuperäisestä tarinasta
on jäljellä melko vähän. Alkuperäisessä tarinassa herra Popper
sai vain yhden pingviinin lahjaksi (eikä edes isältään), jolle
saatiin kumppani paikallisesta akvaariosta ja nämä saivat kymmenen
poikasta. Tässä herra Popper saa isältään perintönä kuusi
pingviiniä. Elokuva on melkoisen tyypillinen Jim Carrey-komedia.
Mikäli ei Carreyn pärstästä tykkää niin eipä tätäkään
kannata katsella. Mutta jos Carreyn naama ja vitsit miellyttää niin
eiköhän tämän pysty katsomaan. Itse viihdyn Carreyn elokuvien
parissa aika kivasti, mutta ei tätä miehen uralla miksikään
hyväksi suoritukseksi voi kutsua. Mutta ei tämä toisaalta
onnistunut hirveästi ärsyttämäänkään, joten ei paskimmastakaan
päästä missään nimessä.
Tietokoneella
tehdyt pingviinit pistivät silmään aika monessa kohtauksessa,
mutta samalla ne olivat myös aika onnistuneita hahmoja, joiden
toilailuja ja söpöilyä jaksoi näköjään katsella puolitoista
tuntia yhteen putkeen. Perheleffaksi tämä on myös suht sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti