torstai 3. toukokuuta 2012

Nanjingin verilöyly

Nanjing! Nanjing! (City of Life and Death/Nanjingin verilöyly) (2009)
Ohjaus: Lu Chuan
Käsikirjoitus: Lu Chuan
Näyttelijät: Liu Ye, Gao Yuanyuan, Fan Wei, Qin Lan, Hideo Nakaizumi, Jiang Yiyan, Yao Di, John Paisley, Ryu Kohata
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 122
Pisteet: ****
Julma kuvaus Nanjingin verilöylystä toisen maailmansodan aikana.
Natsisaksan kanssa liittoutunut keisarillisen Japanin armeija valloittaa Kiinan tasavallan pääkaupungin, Nanjingin. Kiinalaissotilaat yrittävät taistella japanilaisia vastaan myös valloituksen jälkeen, mutta joutuvat pian luovuttamaan. Heidät kerätään yhteen ja teloitetaan julmasti. Muutamat onnistuvat piiloutumaan siviilien joukkoon. Mutta japanilaisten julmuudelta eivät ole turvassa myöskään siviilit. Parhaiten turvassa ovat kansainvälisellä turvavyöhykkeellä olevat ihmiset. Tämän turvavyöhykkeen sai aikaiseksi saksalainen liikemies John Rabe (John Paisley), jolla on oikeus liikkua kaupungissa vapaasti ja pitää kiinalaisia suojeluksessaan. Tämä ei kuitenkaan estä pillunhimoisia japanilaissotilaita käymästä välillä käsiksi turvavyöhykkeellä oleviin naisiin. Välillä alueelle mennään etsimään sinne piiloutuneita kiinalaissotilaitakin ja sen turvin pyydetään luovuttamaan 100 naista "viihdyttämään" japanilaissotilaita. Raben kirjanpitäjä, herra Tang (Fan Wei) yrittää pitää vaimonsa ja tyttärensä turvassa hinnalla millä hyvänsä. Neiti Jiang (Gao Yuanyuan) taas pyrkii pitämään kaikki turvassa ja katsoa etenkin naisten perään. Japanilaissotilas Kadokawa (Hideo Nakaizumi) näkee julmuudet valloittajien näkökulmasta.
Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo siis Nanjingin verilöylystä 1930-luvun lopulla, jolloin japanilaissotilaat valloittivat kaupungin ja joukkomurhasivat satojatuhansia kiinalaisia sekä raiskasivat kymmeniä tuhansia naisia, joista suurimman osan myös tappoivat. Joukossa oli myös lapsia, vanhuksia, nunnia ja raskaana olevia naisia. Ulkomaalaisille perustettiin turvavyöhyke, mutta sinnekin hyökkäiltiin ja siellä olevia tapettiin. Arvoesineet ryöstettiin ja useita rakennuksia poltettiin maan tasalle vielä senkin jälkeen kun niitä oltiin tuhottu ensin pommittamalla. Tuolloin vielä Kiinan tasavallan pääkaupunkina toiminut Nanjing tuhottiin lähes täydellisesti. Japani ei ole vielä tähänkään päivään mennessä myöntänyt tapahtumia ja on jopa väittänyt verilöylyn olevan valhetta. Surmansa saaneita arvellaan olleen noin 100 000-300 000, tarkkaa lukemaa tuskin saadaan koskaan selville. John Rabe oli oikeasti olemassa ja pelasti toimillaan arviolta noin 200 000 ihmisen hengen antamalla heidän tulla turvavyöhykkeelle, josta osa pakeni ulos kaupungista turvaan ja osa selvisi hengissä sodan päätyttyä.
John Rabe ei ole kuitenkaan elokuvan keskeinen päähenkilö, vaan aika puhtaasti vain yksi hahmoista. Enemmän tässä seurattiin tapahtumia Kadokawan, herra Tangin, neiti Jiangin ja muutamien muiden silmin. Tai tarkemmin ottaen tässä ei seurattu tapahtumia erityisesti kenenkään silmin, vaan pysyttiin aika sivustakatsojana näiden hahmojen rinnalla. Tämä olikin elokuvan suurin ongelma. Tapahtumia olisi mieluummin seurannut nimenomaan enemmän jonkun silmin. Lopussa alkoi jo vähän niin tapahtuakin, mutta aivan liian myöhään. Etenkin alussa oli vaikea seurata tapahtumia kun ei ollut ketään hahmoa jonka tuntisi. Kerrontakin oli aika hapuilevaa, ei osattu oikein keskittyä mihinkään. Ja kun elokuva oli mustavalkoinen, oli myös hieman vaikea nähdä kuka on kiinalaissotilas ja kuka japanilaissotilas, asut olivat toki erilaiset, mutta turhan heiluva ja nopealeikkauksinen kuvaus eivät ainakaan auttaneet. Lopussa onneksi petrattiin ja olihan tämä muutoinkin melkoisen toimiva elokuva kaikista ongelmista huolimatta. Pidän kuitenkin enemmän Zhang Yimoun vuonna 2011 valmistuneesta The Flowers of the War -elokuvasta, joka taidettiin kuvata samoissa kulisseissa, ainakin hyvin paljon samoilta näyttivät. Ehdottomasti tämä on suositeltavaa katsottavaa ihan jo aiheensa puolesta, tälläisiä tapahtumia ei saa koskaan unohtaa.

1 kommentti:

  1. Hieman outoa väittää, ettei leffassa tapahtunut mitään, kun siinä koko ajan esitettiin verilöylyn tapahtumia, ei vain lopussa. Sota ei ole mitään draamaa, vaan kaaosta, epätoivoa ja julmuutta, minkä elokuva esitti hyvin. Ja alun ihmettelyn jälkeen kiinalaiset ja japanilaiset kyllä erotti toisistaan hyvin pukujen (ja kielenkin) perusteella.


    "John Rabe ei ole kuitenkaan elokuvan keskeinen päähenkilö, vaan aika puhtaasti vain yksi hahmoista."

    Kaikki muutkin elokuvan hahmot olivat Raben lisäksi todellisia ihmisiä, jotka kokivat verilöylyn kauheudet. Miksi sellaisen elokuvan, joka kertoo Nanjingin verilöylystä, pääosaan pitäisi nostaa elokuvan ainoa länsimaalainen?

    "Tai tarkemmin ottaen tässä ei seurattu tapahtumia erityisesti kenenkään silmin, vaan pysyttiin aika sivustakatsojana näiden hahmojen rinnalla. Tämä olikin elokuvan suurin ongelma."

    Tämä oli kyllä elokuvan suurin ansio. Ei sodassa ole päähenkilöitä ja elokuva taitavasti kuvasi verilöylyn kauhuja eri näkökulmista luisumatta sentimentaamisuuteen tai jonkun nostamiseen Hollywood-sankariksi. Ja Kadokawa oli mielestäni eniten leffan päähenkilö, vaikka olikin japanilainen sotilas.


    The Flowers of the War-elokuva on tarina valkoisesta jenkistä, ja sen dramaattisuudesta ja sentimentaalisuudesta huomaa, että Hollywood oli mukana sen tuottamisessa. Hyvin paljon häiritsi, miten yhdysvaltalaista pappia ei elokuvassa ei edes yritetty esittää 1940-lukulaisena herrana joka elää vieraassa maassa sodan kauhujen keskellä, vaan perinteisenä hollywood-leffojen miespääosan esittäjänä, joka vain hymyilee kun kiinalaiset tytöt vieressä vapisevat, rempseästi vislailee naisille (jotka kanamaisesti ovat totta kai heti yhtenä joukkona aivan ihastuksissaan valkoisen jenkin nähdessään :D) ja on niiin tomerana sodan kauhujen keskellä. Täysin epärealistista käytöstä. Ja tämä pappi oli totta kai myös paljon rotevampi ja pitempi kiinalaisiin verrattuna. Oliko todellakin vaikeaa antaa sama rooli kiinalaiselle papille?

    Siksi vuoden 2009 elokuva antaa paljon realistisemman ja totuudenmukaisemman kuvauksen tapahtumista sekä kuvaa ihmisten käytöksestä sodan aikana, ilman kenenkään uhrin nostamista jalustalle.

    VastaaPoista