Django Unchained
(2012)
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Näyttelijät: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio,
Kerry Washington, Samuel L. Jackson, Walton Goggins, Dennis
Christopher, James Remar, David Steen, Quentin Tarantino, Don
Johnson, Franco Nero, Amber Tamblyn, Bruce Dern, Jonah Hill, Zoe
Bell, Tom Savini
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 45
Pisteet: ****
Eletään vuotta 1858. Entinen hammaslääkäri ja nykyinen
palkkionmetsästäjä King Schultz (Christoph Waltz) vapauttaa
Djangon (Jamie Foxx) orjuudesta ja pyytää tältä apua
löytääkseen etsintäkuulutetut Brittlen-veljekset, sillä Django
sattuu tietämään miltä he näyttävät. Django ja Schultz
ystävystyvät ja Schultz alkaa kouluttamaan Djangoa
palkkionmetsästäjäksi sekä lupaa myös auttaa häntä löytämään
vaimonsa Broomhildan (Kerry Washington), joka on myyty
julmalle suurtilalanomistaja Calvin J. Candielle (Leonardo
DiCaprio), joka pakottaa neekeriorjansa tappelemaan kuolemaan
asti käytävissä Mandingo-otteluissa. Schultz ja Django pääsevät
vierailemaan Candien omistamalla Candyland-tilalla esittäessään
ostavansa yhden Candien Mandigo-ottelijoista, mutta todellisena
aikeenaan vapauttaa Broomhilda. Candie ja hänen uskollinen
kotiorjansa Stephen (Samuel L. Jackson) eivät ole kuitenkaan
niin helposti narrattavissa.
Quentin Tarantino halusi tehdä spagettiwesternin, joka
sijoittuisi syvään etelään ja käsittelisi orjuutta. Tuloksena
syntyi Django Unchained, joka on lainannut nimihahmon nimen
Sergio Corbuccin vuonna 1966 ohjaamasta Nimeni on
Djangosta. Siinä Djangoa esitti Franco Nero, joka nähtiin
myös tässä pienessä cameoroolissa. Pääosaan Tarantino halusi
ensin Will Smithin, mutta kun tämä kieltäytyi roolista
koska ei pitänyt sitä pääroolina, meni rooli lopulta Jamie
Foxxille. Ihan hyvä, sillä Foxx suoriutuu roolista oikein hyvin.
Christoph Waltz palkittiin sivuroolista Oscar-, Golden Globe- ja
BAFTA-palkinnoilla, eikä syyttä. Mies tekee hienon roolisuorituksen
King Schultzina. Leonardo DiCaprio on myös oivallinen Calvin Candien
roolissa, eikä tietysti sovi unohtaa Samuel L. Jacksonia Stephenin
roolissa. Molemmilta antaumuksellista esiintymistä.
Naiset jäävät tällä kertaa seinäruusuiksi, vaikka Kerry
Washingtonilla aika iso rooli onkin juonen kannalta. James Remar
nähdään kahdessakin roolissa, ensin Djangon ostaneena Ace Speckinä
ja sitten Candien oikeana kätenä Butch Poochina. Aina kusipäältä
näyttävä ja kuulostava Walton Goggins taas nähtiin
vittumaisen Billy Crashin roolissa. Tarantino oli houkutellut pieniin
sivu- tai camerooleihin joukon enemmän tai vähemmän tunnettuja
naamoja, kuten Miami Vice-tähti Don Johnsonin, mm.
Twin Peaksistä tutun Russ Tamblynin, Russin tyttären
Amber Tamblynin, useissa lännensarjoissa esiintyneen Bruce
Dernin, komedianäyttelijä Jonah Hillin, stunttinakin
työskennelleen Zoe Bellin, lännensarjoista ja Nörttien
kostosta tutun Robert Carradinen ja erikoistehosteistaan
paremmin tunnetun Tom Savinin. Ja nähtiinpä Tarantino
itsekin kameran edessä kaivosyhtiön työntekijänä.
Tarantino kuvasi elokuvaa 130 päivää vuoden 2011 lopusta vuoden
2012 kesälle asti. Teattereihin elokuva saapui joulukuun lopulla
vuonna 2012 ja menestyi varsin upeasti. 100 miljoonaa dollaria
maksanut elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti 413 miljoonaa
dollaria kassatuloja ja on Tarantinon kaupallisesti menestynein
elokuva tähän mennessä. Ihan hyvä elokuva on tosiaankin kyseessä,
ei mielestäni parasta Tarantinoa, mutta oikein viihdyttävää menoa
alusta loppuun. Tarantino on selvästi katsellut Nimeni on Django
ja Suuri hiljaisuus spaguwesterneitä ja lainaillut niistä
paljon tähän omaan spaguwestern-versioonsa, jota itse kutsuu
southerniksi. Verta elokuvassa roiskitaan ämpärikaupalla, etenkin
lopussa.
Tarantinon käsikirjoitus palkittiin Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-palkinnoilla, syynä mitä ilmeisemmin orjuuden käsittely ja hyvä dialogi, sillä varsinainen juonikuvio tässä oli melkoisen olematon ja paikoin aika heikkokin kun sitä tarkemmin alkaa tutkiskelemaan. Pituuttakin oli hitusen liikaa kun sitä oli lähes kolme tuntia. Suositeltavaa katsottavaa tämä ehdottomasti kuitenkin on.
Tarantinon käsikirjoitus palkittiin Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-palkinnoilla, syynä mitä ilmeisemmin orjuuden käsittely ja hyvä dialogi, sillä varsinainen juonikuvio tässä oli melkoisen olematon ja paikoin aika heikkokin kun sitä tarkemmin alkaa tutkiskelemaan. Pituuttakin oli hitusen liikaa kun sitä oli lähes kolme tuntia. Suositeltavaa katsottavaa tämä ehdottomasti kuitenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti