maanantai 30. syyskuuta 2013

Katsotut elokuvat: Syyskuu 2013

120. The East (2013) ****
Hyvä draamatrilleri, jossa yksityiselle vakoojafirmalle työskentelevä Sarah (Brit Marling) soluttautuu The East-nimellä tunnettuun ekoterroristiryhmään. Ryhmään tutustuessaan Sarah alkaa pohtia omia arvojaan ja alkaa lähentyä ryhmän karismaattisen johtajan Benjiin (Alexander Skarsgård) kanssa. Muissa rooleissa Ellen Page, Toby Kebbell, Shiloh Fernandez, Patricia Clarkson, Jason Ritter, Julia Ormond ja Jamey Sheridan. Brit Marling todistaa jälleen olevansa yksi lahjakkaimmista naisnäyttelijöistä Yhdysvalloissa tällä hetkellä.

121. The Bling Ring (2013) **½
Hieman samanlainen kuin Harmony Korinen Spring Breakers, paitsi paljon huonompi ja ihan eri aiheesta. Joukko teinejä etsii netistä julkkisten kodit ja menevät pöllimään niistä vaatteita, koruja ja muuta turhanpäiväistä luksuskamaa. Sivuroolissa Emma Watson.

122. World War Z (Unrated-versio) (2013) ****
Tämä hieman pidempi unrated-versio ei hirveästi eronnut teatteriversiosta. Eka katselu toimi paremmin, mutta edelleenkin yllättävän pätevää kauhutoimintaa.

123. Fast & Furious 6 (Extended-versio) (2013) ***½
Tämä extended-versio on hieman pidempi kuin teatteriversio, lähinnä lisätty hieman väkivaltaa. Ihan kivaa viihdettä toisellakin katselulla.

124. R.I.P.D. (R.I.P.D. - Haamukytät) (2013) *½
Melkoisen paska toimintakomedia, jossa Ryan Reynoldsin esittämä poliisi saa surmansa ja liittyy kuolleista poliiseista koostuvaan haamukyttäosastoon. Pariksi hän saa Jeff Bridgesin esittämän länkkärisheriffin. Muissa rooleissa Kevin Bacon, Stephanie Szostak ja Mary-Louise Parker. Ryan Reynoldsilla ei tunnu olevan onnea roolivalinnoissaan, sillä tämä on Green Lanternin tavoin haukuttu melkoisen paskaksi kriitikoiden ja yleisön toimesta, menestystä pitäisi tulla melkoisen pian jos meinaa saada lisää isoja rooleja. Jeff Bridgesin möngerryksestä ei saanut juuri mitään selvää ja tehosteet olivat paikoin kusisen huonoja.

125. River of No Return (Joki jolta ei ole paluuta) (1954) ***½
Laulukohtauksia oli ehkä yksi liikaa, mutta muuten aikamoisen hyvä lännenleffa, jossa Robert Mitchum ja Marilyn Monroe pakenevat lautalla intiaaneja pitkin jokea jolta ei ole paluuta. Mukana myös Mitchumin poikaa esittävä Tommy Rettig. Inkkarit kuvataan melkoisen tyhminä ja raiskauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä.

126. This is the End (2013) **
Aika tylsä ja huumoriton komedia, jossa joukko julkkisnäyttelijöitä (Seth Rogen, Jay Baruchel, James Franco, Jonah Hill, Danny McBride, Craig Robinson) linnoittautuu James Francon kotiin tuomiopäivän koittaessa. Lopussa nähtiin itse perkele, joka oli ihan kivasti toteutettu ja pelastikin hieman elokuvaa, mutta aikas paskahan tämä siltikin oli. Mukana myös Emma Watson, Michael Cera, Rihanna, Christopher Mintz-Plasse, Channing Tatum ja Backstreet Boys-bändin pojat.

127. The Lifeguard (2013) **½
Ihan kiva indiedraama kolmekymppisestä Leighistä (Kristen Bell), joka lopettaa toimittajan työt New Yorkissa, muuttaa takaisin vanhempiensa luokse Connecticutiin ja menee takaisin lapsuuden työhönsä uimavalvojaksi. Samalla hän tutustuu 16-vuotiaan pikku-Jasonin (David Lambert) kanssa, jonka kanssa aloittaa seksisuhteen. Aineksia olisi ollut huomattavasti parempaankin pohdiskeluun, jäi siis turhan vaisuksi sisällön suhteen vaikka ihan katsottava olikin. Näyttelijäsuoritukset olivat aikas hyviä, ohjaukseen olisi tarvittu enemmän särmää. Kristen Bell nähtiin muutaman kerran vähissä vaatteissa, mutta pelkän nakuilun takia tätä ei kannata silti katsella.

128. The Hangover Part III (Kauhea kankkunen 3) (2013) **½
Löysä päätös kankkustrilogialle. Ilman Ken Jeongin esittämää Chow'ta tämä olisi ollut erittäin tylsää seurattavaa. Sekopäinen kiinalaismies nimittäin herätti elokuvan eloon aina ruudulle päästessään. Zach Galifianakisin esittämän Alanin vitsit olivat erittäin vähissä ja Bradley Cooper tuntui olevan lähinnä lomailemassa Philin roolia esittäessään. Lopputekstien aikana näytetty lisäkohtaus oli rivompi kuin kaikki mitä näytettiin sitä ennen.

129. After Earth (2013) **
Isä (Will Smith) ja poika (Jaden Smith) tekevät avaruusaluksella pakkolaskun maa-planeetalle tuhat vuotta sen jälkeen kun ihmiset joutuivat muuttamaan sieltä planeetan muututtua ihmisille vaaralliseksi. Selviytyäkseen pojan on matkattava sata kilometriä löytääkseen aluksen peräosassa olleen hätämajakan kutsuakseen apua. Pojan on kirjaimellisesti voitettava pelkonsa, sillä planeetan karun ilmaston lisäksi esteenä on hirviö, joka pystyy haistamaan ihmisen pelon ja löytää siten saaliinsa. Ei niin paska kuin odotin, mutta aikamoisen tuhnu leffa silti. Jaden Smithin esittämä kakara oli erittäin ärsyttävä ja olisi saanut kuolla heti alussa, sen sijaan oltaisiin voitu katsella puolitoista tuntia kauniita maisemia, joita nyt esiteltiin aivan liian vähän. M. Night Shyamalanin odotin nolaavan jälleen itsensä ohjaajan pallilla, mutta yllättäen hän ei ollutkaan pääsyynä elokuvan huonouteen.

130. Blue Caprice (2013) ***
Tositapahtumiin perustuva rikosdraama, jossa yhteiskunnalle vihainen mies (Isaiah Washington) ottaa suojiinsa hylätyn pojan (Tequan Richmond) ja alkavat tappamaan ihmisiä tarkkuuskiväärillä sinisellä Capricella ajellen. Vuonna 2002 kyseinen kaksikko piti Washingtonin aluetta paniikissa kuukauden ajan tappaen kymmenen ihmistä ja haavoittaen kolmea. Elokuvassa kerrotaan lähinnä mitä tapahtui sitä ennen, mutta lopussa näytetään myös mitä kaksikolle lopulta tapahtui. Tosin osittain tapahtumia oltiin muutettu, ilmeisesti pienen budjetinkin takia. Isaiah Washington ja Tequan Richmond tekevät hyvät roolisuoritukset pääosissa, Alexander Moorsin ohjaus taas oli paikoin turhan tylsää. Katsomisen arvoinen elokuva jo ihan aiheensa takia.

131. Seed of Chucky (2004) **
Child's Play-elokuvasarjan neljäs osa Chuckyn morsian alkoi viedä sarjaa enemmän komediallisempaan suuntaan ja tätä viidettä osaa voi jo sanoa kauhuparodiaksi. Valitettavasti meno on liikaa Scary Movieiden tyylistä lapsellista hölmöilyä eikä kauhusta ole tietoakaan. Aiemmat osat käsikirjoittanut Don Mancini istahti tässä ohjaajan pallille ja toimi edelleen myös käsikirjoittajana. Mies suoriutuu käsikirjoituspuolesta vielä kohtuu hyvin, mutta ohjaajana ei vielä hallitse hommaa oikein ollenkaan, elokuva näyttää enemmän joltain halvalta tv-sarjan jaksolta kuin oikealta elokuvalta. Chucky (äänenä Brad Dourif) ja Tiffany (äänenä Jennifer Tilly) olivat edelleen varsin onnistuneita hahmoja, mutta heidän lapsensa Glen/Glenda aivan kammottavan huono. Mukana myös Jennifer Tillyn esittämä Jennifer Tilly ja S Club 7-bändistä ja tv-sarjasta tuttu Hannah Spearritt.

132. Curse of Chucky (Unrated-versio) (2013) ***½
Don Mancini istahti myös tässä ohjaajan pallille, kuten myös käsikirjoitti, ja yllättäen hän on saanut aikaiseksi aidosti hyvän kauhuelokuvan, ainakin jos vertaa edelliseen osaan. Komediapuoli on unohdettu tällä kertaa lähes kokonaan ja oikeastaan kaksi edellistä osaa on myös jollain tapaa unohdettu juonen osalta. Jennifer Tillyn esittämä Tiffany on tosin jälleen mukana pienessä cameoroolissa, mutta muita yhtäläisyyksiä Chuckyn morsiameen ja Seed of Chuckyyn ei oikein löydy.

Tappajanukke Chucky (äänenä Brad Dourif) ilmestyy tällä kertaa halvaantuneen Nican (Brad Dourifin tytär Fiona Dourif) luokse ja tappaa tämän äidin. Paikalle saapuvat Nican sisko Barb (Danielle Bisutti), Barbin mies Ian (Brennan Elliott), heidän tyttärensä Alice (Summer H. Howell) ja lapsenlikka Jill (Maitland McConnell) joutuvat Chuckyn uhreiksi yksi toisensa jälkeen ennen kuin selviää miksi Chucky on heidän luokseen saapunut. Chuckyn tappajapuoli paljastuu pikkuhiljaa ja vasta aivan lopussa hän alkaa kunnolla liikkua, mikä oli hyvä sillä hahmo toimii paremmin kun hän on välillä pelkkä liikkumaton nukke. Lopputekstien jälkeen nähdään myös eräs toinen aiemmista osista tuttu näyttelijä cameoroolissa.

Alunperin suunniteltiin että elokuvasarjalle tehtäisiin aivan uusi aloitus, eli uusintaversio ensimmäisestä osasta, mutta päädyttiinkin tekemään tämä suoraan videolevitykseen mennyt ja vain 5 miljoonalla dollarilla tehty kuudes osa. Vielä vuonna 2004 Seed of Chuckyn tekeminen maksoi 12 miljoonaa dollaria ja jälki oli teknisesti melkoisen kammottavaa, nyt vuonna 2013 digitaalisesti kuvattuna (ainakin niin oletan) rahaa ei ole tarvinnut käyttää läheskään yhtä paljoa ja jälki on teknisesti valovuosia parempaa. Elokuvan loppuratkaisu oli osittain vähän hölmö, mutta osittain myös erinomaisen tyly. Uusintaversion tekeminen on edelleen suunnitteilla, mutta nähtäväksi jää tehdäänkö sitä vai jatketaanko kuitenkin jatko-osien tekemistä. Don Mancinia tuskin saa niiden tekemisestä pois kirveelläkään.

133. One Tough Bastard (Varsinainen äpärä) (1996) ***
Aineksia oli todella mainioon ysäritoimintaan, mutta juoni oli liiankin hölmö. Kersantti John Northin (Brian Bosworth) tytär ja vaimo tapetaan ja mies saa itsekin useasta luodista. Murhaaja Marcus (Jeff Kober) pääsee vapaalle jalalle kun likainen FBI-agentti Karl Savak (Bruce Payne) vapauttaa hänet tarvitakseen häntä asekauppojen järjestelyssä. Sairaalasta päästyään North lähtee Marcuksen perään ja pääsee samalla Savakin likaisten bisnesten jäljille sekä tutustuu Marcuksen huumebisneksiin sekaantuneeseen 12-vuotiaaseen poikaan, jolle yrittää opettaa ettei kosto ole paras ratkaisu samalla kun aikoo itse kostaa Marcukselle. Toimintapuoli toimi hyvin, juonta oli tosiaankin liikaakin, vähemmälläkin oltaisiin selvitty samaan lopputulokseen. Bruce Payne vetäisi hyvän pahisroolin ja Brian Bosworth oli sopivan pökkelö sankari. Ohjaaja Kurt Wimmer tunnetaan paremmin Cubicin ja Ultravioletin ohjaajana, nykyään mies tuntuu siirtyneen pelkästään käsikirjoittajaksi ja on sillä puolella saavuttanut ihan hyvää menestystä.

1 kommentti:

  1. Aika lailla olin samaa mieltä After Earthista! Will Smithin ja pojan hymistely ei oikein purrut.

    http://kinoteekki-elokuvakritiikki.blogspot.fi/

    VastaaPoista