Niagara (1953)
Ohjaus: Henry Hathaway
Käsikirjoitus: Charles Brackett, Walter Reisch, Richard Breen
Näyttelijät: Marilyn Monroe, Joseph Cotten, Jean Peters, Max
Showalter, Denis O'Dea, Richard Allan, Don Wilson, Lurene Tuttle,
Russel Collins, Will Wright
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 223
Pisteet: ***
Häämatkallaan olevat Polly (Jean Peters) ja Ray Cutler (Max
Showalter) eivät pääsekään varaamaansa huoneeseen Niagaran
putousten lähistöllä sijaitsevassa motellissa, sillä siellä ovat
vielä edelliset asukkaat, seksikäs Rose (Marilyn Monroe) ja
sotatraumoista kärsivä George Loomis (Joseph Cotten).
Cutlereille kelpaa kuitenkin vallan hyvin toinenkin vapaana oleva
huone. Niagaran valtaviin putouksiin lähemmin tutustuessaan Polly
sattuu näkemään Rosen toisen miehen seurassa varsin läheisissä
tunnelmissa. Myöhemmin illalla vuorostaan Rosea pettämisestä
epäilevä George on varsin vihaisissa tunnelmissa mikä ei jää
keneltäkään huomaamatta. Pian selviää että Rose suunnittelee
miehensä murhaamista yhdessä rakastajansa kanssa, kaikki ei suju
kuitenkaan suunnitelmien mukaisesti samalla kun romanttiset Niagaran
putoukset jatkavat pauhantaansa taustalla.
Henry Hathawayn ohjaama Niagara nosti Marilyn Monroen
lopullisesti tähdeksi, vaikka kuvausten aikaan hän sai vielä
palkkaa vähemmän kuin meikkaajansa. Tämä johtui sopimuksesta
jonka Marilyn oli tehnyt elokuvan tuottaneen 20th Century Fox-studion
kanssa ja luokitteli hänet vielä täytenäyttelijäksi. Marilyn
oltiin huomattu jo pari vuotta aiemmin pikkurooleista muissa
elokuvissa, mutta vasta tämän elokuvan myötä hän sai paremmin
huomiota näyttelijänä. Marilyn kärsi myös pahasta
ramppikuumeesta eikä kuvauksista meinannut välillä tulla mitään.
Samalla Marilyn oppi tätä tehdessään tietynlaiset maneerit, joita
sitten toisti muissa elokuvissa näytellessään ja sai maineen
seksikkäänä, mutta varsin kehnona näyttelijänä. Näin
jälkeenpäin voi miettiä mitä olisi tapahtunut jos tämän
elokuvan olisi ohjannutkin Alfred Hitchcock ja kenties saanut
Marilynista hieman erilaisen näyttelijäsuorituksen irti.
Asetelmiltaanhan tämä oli suorastaan kuin Hitchcockille tehty.
Eräänlaiseksi Hitchcockin tyylin kopioinniksi tämä lopulta
jäikin, vaikka toki tästä omat hyvät puolensakin löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti