Apinatytöt

Apflickorna (Apinatytöt/She Monkeys) (2011)

Ohjaus: Lisa Aschan

Käsikirjoitus: Lisa Aschan, Josefine Adolfsson

Näyttelijät: Mathilda Paradeiser, Linda Molin, Isabella Lindquist, Sergej Merkusjev, Adam Lundgren, Sigmund Hovind, Kevin Caicedo Vega

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 67

http://www.imdb.com/title/tt1827358/

Pisteet: ***

Mielenkiintoisen tunnelmallinen elokuva, josta tuntui kuitenkin todellinen pointti unohtuneen.

Emma (Mathilda Paradeiser) on teinityttö, joka asustelee pikkusiskonsa Saran (Isabella Lindquist) ja isänsä kanssa ruotsalaislähiössä ja pääsee vikellysjoukkueeseen. Lajissa tehdään akrobatialiikkeitä hevosen selässä ja vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Emma tutustuu joukkueen parhaimpaan jäseneen, Cassandraan (Linda Molin) ja heistä tulee läheisiä. Ystävyys ei ole kuitenkaan pelkkää tyttöjen kikattelua, vaan seksuaalisen läheinen ja tulossa olevan vikellyskilpailun takia myös kilpailuhenkinen. Samaan aikaan Saralla on omat ongelmansa huomatessaan tarvitsevansa pelkkien uikkareiden sijaan jo bikinit ja tahtoessaan rakastaa. Emman mukaan tunteitaan ei kuitenkaan kannata näyttää kenellekään tai muuten tulee pettymään.

Lisa Aschanin ensiohjaus on teknisesti todella pätevä eikä näyttelijäsuorituksissakaan mitään valittamista ole, varsinkin Mathildalta ja Lindalta erinomaisia roolisuorituksia vaikkei aiempaa näyttelijäkokemusta ole. Juoneen olisi kuitenkin kaivannut jotain pointtia. Sisältöä kyllä löytyy, mutta juonessa ei ole lopulta kyse oikeastaan mistään, tai se mikään ei ainakaan itselleni oikein auennut. Tunteiden piilottaminen oli ilmeisesti yksi asia mistä tässä oli lopulta kyse, tai ainakin se mainittiin dialogissakin aika keskeisenä asiana. Tyttöjen lesbous oli myös käsittelyssä, mutta ei tämä miksikään Fucking Åmålin veroiseksi lesboleffaksi kyllä kohoa. Vikellys oli ihan kiinnostava laji taustalla, mutta jos pelkästään sen takia tämän katsoo niin tulee kyllä pettymään. Aika vähäisesti sitä puolta nimittäin näytettiin. Ja muutenkin tämä oli enemmän tehty aikuiskatsojille kuin teineille. Etenkin Saran kohtaukset aukeavat paremmin aikuisille kuin lapsille.

Jos hidastempoisen tunnelmallinen draama kiinnostaa niin kyllähän tätä suositella ehdottomasti voi. Juonen suhteen ei kuitenkaan suuria kannata odottaa.

Jack and Jill

Jack and Jill (2011)

Ohjaus: Dennis Dugan

Käsikirjoitus: Adam Sandler, Steve Koren

Näyttelijät: Adam Sandler, Al Pacino, Katie Holmes, Elodie Tougne, Rohan Chand, Eugenio Derbez, David Spade, Nick Swardson, Tim Meadows

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 66

http://www.imdb.com/title/tt0810913/

Pisteet: ½

Kakkaa.

Jack (Adam Sandler) on menestyvä mainostoimiston johtaja Los Angelesissa, jolla on kaunis vaimo (Katie Holmes) ja kaksi lasta. Jackilla on myös kaksoissisko Jill (Adam Sandler mekossa), joka saapuu vierailemaan Bronxista Jackin ja perheen luokse kiitospäiväksi. Kaksoset eivät tule kuitenkaan toimeen, sillä Jack ei voi sietää siskoaan tämän tyhmien juttujen takia. Jack pahoittaakin Jillin mielen jälleen kerran ja vie hänet siitä hyvästä katsomaan koripalloa, jossa olisi tarkoitus saada myös näyttelijä Al Pacino (roolissa oikea Al Pacino) esiintymään paskaan mainokseen. Al tykästyykin yllättäen Jilliin, joten Jackin on kestettävä siskoaan pidempään kuin oli tarkoitus.

Ilmeisesti Adam Sandler haluaa tehdä maailman surkeimman elokuvan. Ei tämä aivan sellainen ole, mutta aika lähelle päästään. Täysin paska tekele, jonka juoni on vain tekosyy pistää Adam naisten vaatteisiin ja koittaa saada katsojat maksamaan moisesta, koska niin monet muutkin koomikkonäyttelijät ovat menestyneet näytellessään läskipuvuissa naisia. Tosin Adam unohti pistää sen läskipuvun päälle. Rahaa elokuvan tekemiseen kului 79 miljoonaa dollaria, josta Adam, Al ja Katie Holmes ovat varmastikin netonneet suurimman osan. No, tyhmät jenkit ovat elokuvaa katsonneet lähes saman summan verran, eli 74 miljoonan dollarin edestä ja maailmanlaajuisesti kassatuloja on tullut 143 miljoonaa dollaria.

Erittäin paska elokuva, jota ei voi suositella kenellekään jolla on aivotoimintaa päässään. Muut voivat käydä toki katsomassa. Itsellänikään sitä aivotoimintaa ei hirveästi näkynyt olevan kun kerran tämän katselin. No välillä on uhrauduttava katsomaan myös paskaa.

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) (2011)

Ohjaus: Steven Spielberg

Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright, Joe Cornish

Näyttelijät: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Nick Frost, Simon Pegg, Daniel Mayas, Joe Starr, Toby Jones

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 65

http://www.imdb.com/title/tt0983193/

Pisteet: ***

Ihan kiva animaatioseikkailu, mutta jää kyllä kauaksi siitä mihin tässä olisi ollut aineksia.

Tintti (Jamie Bell) on maailmankuulu toimittaja, joka joutuu alituiseen mitä huimimpiin seikkailuihin uskollisen koiransa Miloun kanssa. Markkinoilla käydessään Tintti tulee ostaneeksi Yksisarvinen nimisen pienoismallipurjelaivan, jota tavoittelee myös Ivan Ivanovitch Sakarin (Daniel Craig). Hän yrittää saada Tintin myymään pienoismallin, mutta Tintti ei halua luopua hienosta löydöstään ja viekin pienosmallin kotiinsa koristeeksi. Naapurin kissaa jahtaava Milou onnistuu kuitenkin särkemään laivan heti alkuunsa ja sisältä paljastuu vihje Haddockin suvulle kuuluneen aarrelaivan sijainnista. Mutta pian Tintti tulee kidnapatuksi ja huomaa olevansa matkalla kohti Marokkoa vanhassa rahtilaivassa. Karatessaan Tintti tapaa hyttiinsä teljetyn laivan kapteenin, Haddockin (Andy Serkis), jonka kanssa lyöttäytyy yhteen selvittääkseen Yksisarvisen salaisuuden. Seikkailu vie heidät aavikon halki Bagghariin, josta löytyy uusi vihje salaisuuden selvittämiseen. Mukana menossa myös etsivät Dupond ja Dupont (Simon Pegg ja Nick Frost).

Hirveän suuria odotuksia ei tämän suhteen ollut ja hirveän suuria tämä ei myöskään tarjoillut. Steven Spielberg tutustui Tintti-sarjakuviin Kadonneen aarteen metsästäjät ohjattuaan ja oli aikeissa ostaa elokuvaoikeudet niihin Tintti-sarjan luoneelta Hergéltä, mutta tämä kuoli ennen kuin he ehtivät tavata. Hergé oli itse sitä mieltä ennen kuolemaansa, että juuri Spielberg olisi ainut ohjaaja, joka pystyisi tavoittamaan sarjakuvista tutun hengen ja luoda sen mukaisen Tintti-elokuvan. Spielberg onnistui saamaan oikeudet Hergén leskeltä, mutta Indiana Jones-elokuvat pitivät hänet liian kiireisenä tuolloin, eikä Tintti-elokuva siis edennyt käsikirjoitusvaihetta pidemmälle ja oikeudet siirtyivät takaisin Hergé-säätiölle, joka huolehtii Tintti-sarjan tekijänoikeuksista. Vuosien saatossa Tintti-elokuvaa on yrittänyt tehdä myös Roman Polanski, mutta säätiö on ollut suopea vain Spielbergille elokuvaoikeuksien suhteen. Niinpä vuonna 2002 Spielberg sai jälleen oikeudet tehdä elokuvan, tosin tällä kertaa suunnitelmissa oli tehdä oikein trilogia ja tietokoneanimaationa, aiemmin oli tarkoitus tehdä ihan näytelty elokuva oikeilla ihmisillä. Välillä suunnitelma tosin muuttui takaisin näyteltyyn elokuvaan, jossa pelkästään Milou-koira oltaisiin toteutettu tietokonetehostein. Toisena tuottajana hääräillyt Peter Jackson kuitenkin vakuutti Spielbergin tekemään animaation.

Kuvaukset käynnistyivät lopulta vuonna 2009, tekniikka oli sama kuin Avatarissa, eli motion capture-tekniikka, jossa näyttelijöiden suoritukset kuvataan ensin erikoiskameroin ja siirretään tietokoneelle, jonka jälkeen tehdään vasta varsinainen animointi. Jacksonin Weta Digital-tehostefirma hoiti tuon puolen Uudessa-Seelannissa. Jälki on varsin hienoa, mutta todellinen henki on jäänyt puuttumaan. Hergé oli siis väärässä luottaessaan Spielbergin luovan kunnollisen Tintti-elokuvan. Ehkä 80-luvulla näyteltynä elokuvana se olisi onnistunutkin Spielbergiltä, mutta ainakin tämä osoittautui aika heikoksi yrityksesti. Ei tämä sinällään mikään paska elokuva ole, mutta todellinen mukaansatempaavuus tästä ainakin puuttui. Välillä oli toki huikeaa menoa, mutta se ei vielä riitä viemään katsojaa aidosti mukaan kuvattuun maailmaan. Eikä uskomaan hahmojen olevan oikeasti olemassa. Tintti oli hahmona tässä melko kuiva, välillä toki erinomaisesti luotu, mutta mielestäni Tintin seikkailut-animaatiosarjassa hahmo on kuvattu huomattavasti osuvammin. Sama ongelma on myös muissa ihmishahmoissa. Milou-koira oli oikeastaan ainut, joka todella toimi. Tosin ehkä se johtui myös siitä, että Milou oli hahmoista selkeästi viisain. Kaikku muut olivat melkoisen tyhmiä, Tintti mukaan lukien. Dupond ja Dupont olivat tietysti tarkoituksella tyhmiä, mutta miksi Tintistä oltiin tehty lähes yhtä tyhmä, täytyy ihmetellä? Sarjakuvien lukemisesta ja animaatiosarjan näkemisestä on tosin jo aikaa, joten ehkäpä Tintti ei ollut mikään älykkö niissäkään, en muista tarkkaan.

Steven Spielberg siirtyy jatko-osassa tuottajan pallille ja ohjaajaksi tulee Peter Jackson kunhan saa ensin valmiiksi The Hobbitin. Kuinka Jackson suoriutuu tehtävästä jää nähtäväksi, mutta nyt kun tässä nähtiin mitä voidaan saada aikaiseksi, niin ehkäpä taso nousee jatko-osassa. Peter Jackson on suuri Tintti-fani ja haluaa varmasti tehdä parhaan mahdollisen Tintti-elokuvan. Mielellään sellaisen kyllä katselisi.