126. Kite
(2014) **½
Paikoin ihan
toimivan verinen elokuvaversio japanilaisanimesta, valitettavasti
näyttelijäsuoritukset olivat aikamoisen laimeita ja muutenkin tämä
oli ihan liian halvalla tehdyn näköistä. Etenkin värimäärittely
oli perseestä. Juoni yritti olla nerokkaampi kuin olikaan.
127. Captain
America: The Winter Soldier (Captain America: The Return of the First
Avenger) (2014) ****½
Uusintakatselu
kommenttiraidalla.
128. Three Days
of the Condor (Korppikotkan kolme päivää) (1975) ***½
Muistaakseni olen
tämän joskus nähnyt, mutta muistikuvat ovat kyllä aikamoisen
heikot. Hyvä poliittinen trilleri kyllä kyseessä, tosin
rakastelukohtaus oli pakotetun oloinen ja loppu ei ollut niin toimiva
kuin alku. Edellä katsomani Captain America: The Winter
Soldieriin oltiin kopioitu tämän juonta, tai paremminkin
asetelmaa ja molemmissa näyttelee Robert Redford, tässä
pääroolissa ja toisessa sivuroolissa. Ihan niin loistava tämä ei
ole kuin mitä jotkut väittävät, mutta aika lähelle. Selkeä
klassikko, joka aikanaan uudisti myös elokuvakerrontaa.
129. The
Hobbit: The Battle of the Five Armies (Hobitti – Viiden armeijan
taistelu) (2014) ****
Valitettavasti
trilogian heikoin osa. Juonipuoli käytiin hyvin pitkälti läpi jo
kahdessa edellisessä osassa, joten ei tässä ollut juonta oikein
laisinkaan. Nimensä mukaisesti seurattiin kuinka viisi armeijaa,
ihmisten, kääpiöiden, haltioiden ja örkkien valmistautuvat
taistelemaan Yksinäisen vuoren herruudesta ja aarteesta sen sisällä.
Martin Freemanin esittämä hobitti Bilbo Reppuli joutuu
keskelle näiden armeijoiden välienselvittelyä ja valitsemaan
puolensa. Trilogia olisi ollut mahdollista tiivistää kahdeksi
elokuvaksi, mutta toisaalta tämä lopullinen välienselvittely
viiden armeijan välillä olisi jäänyt melko lyhyeksi, joten siinä
mielessä ihan järkevää jakaa kolmeen osaan. Peter Jackson
selviytyi hienosti aiempien osien ohjauksesta, tässä kone alkoi
ensimmäistä kertaa yskimään ja paikoin Jackson teki tässä aika
pahojakin mokia. Niistä huolimatta tämä oli kuitenkin hyvä
elokuva, ainakin jos katsotaan kokonaisuutta.
130. Gone Girl
(2014) ****½
Hieno elokuva
jälleen David Fincheriltä, ei kuitenkaan ihan nappisuoritus.
Ben Affleckin esittämä Nick Dunne ilmoittaa hääpäivänään
poliisille vaimonsa Amy Dunnen (Rosamund Pike) kadonneen.
Alkaa laajat etsinnät ja tutkimukset. Pian Nick huomaa olevansa itse
pääepäilty. Perustuu Gillian Flynnin suosittuun saman
nimiseen kirjaan, Flynn on myös käsikirjoittanut tämän elokuvan.
Täällä Suomessa saisi tehtyä vähän samanlaisen elokuvan Ulvilan
surmasta. Molemmissa on paljon yhtymäkohtia, avioliitto, media ja
kuinka kaikki ihmiset kuvittelevat tietävänsä totuuden pelkästään
sillä perusteella miltä joku ihminen näyttää kameran edessä ja
mitä heille mediassa kerrotaan.
131. The
Equalizer (The Equalizer: oikuden puolustaja) (2014) ****
Mainio
toimintaleffa Denzel Washingtonilta
ja Antoine Fuqualta.
Denzel esittää elokuvassa mysteeristä miestä nimeltä McCall,
joka luulee jättäneensä menneisyytensä taakseen voiden elää
normaalia hiljaiseloa. Kun eräs hänen harvoista ystävistään,
nuori nainen nimeltä Teri (Chloë Graze Moretz)
osoittautuu olevan venäläismafialle työskentelevä huora, ei
McCall voi vain seurata sivusta kun tämä miltei pahoinpidellään
kuoliaaksi. McCall omaa kykyjä, joilla pystyy hoitelemaan
vaaralliset venäläiset pois päiviltä. Samalla hän saa kuitenkin
peräänsä venäläismafialle työskentelevän entisen palkkasoturi
Teddyn (Marton Csokas),
joka ei pysähdy ennen kuin on hoidellut mystisen McCallin hengiltä.
Alkaa kahden kyvykkään miehen taistelu. Perustuu varsin löyhästi
samannimiseen tv-sarjaan 80-luvulta. Menestyi sen verran hyvin että
jatko-osa on suunnitteilla, taitaisi olla peräti ensimmäinen
jatko-osa Denzel Washingtonille.
132. Blue Ruin
(2013) ****
Vuonna 2007 Jeremy
Saulnier ohjasi esikoiselokuvansa Murder Party,
jossa osoitti jo hieman lahjakkuuden merkkejä. Sen jälkeen Jeremy
toimi kuvaajana useissa elokuvissa ja dokumenteissa, kunnes vuonna
2013 sai valmiiksi tämän toisen elokuvansa, joka on lopullinen
osoitus miehen lahjakkuudesta. Blue Ruin on erinomainen
pikkurahalla tehty kostotarina. Macon Blairin
näyttelijäsuoritus on upea ja vielä upeampi on Jeremyn ohjaus,
jossa on tyyliä. Kuvaus on kaunista ja samalla myös rujoa.
Väkivaltaiset kohtaukset purskahtavat suoraan katsojan silmille.
Elokuva palkittiin Cannesin filmifestareilla ja on saanut muutoinkin
ylistystä. Jeremyn seuraavassa elokuvassa Green Room
nähdäänkin varsin tunnettuja näyttelijöitä, kuten Patrick
Stewart, Imogen Poots ja Anton Yelchin. Mukana myös
Macon Blair.
133. The
Interview (2014) **
The Interview
nousi otsikoihin kun sen tuottanut Sony oli vähällä olla
esittämättä elokuvaa laisinkaan teattereissa sen jälkeen kun
hakkerit uhkasivat sitä näyttäviä teattereita
terroristi-iskuilla. Lopulta lähinnä taide-elokuvia esittävät
pikkuteatterit uhmasivat uhkauksia ja ottivat elokuvan ohjelmistoonsa
joulupäivänä. Ehtipä jopa presidentti Barack Obama
kommentoida tapausta ja kehotti Sonya julkaisemaan elokuvan. Itse
elokuva ei ole sisällöltään kaiken kohun arvoinen, kyseessä on
nimittäin varsin tyypillinen James Franco/Seth
Rogen-komedia huume, pieru ja muine törkyvitseineen. Aihe vain
sattuu olemaan varsin ajankohtainen, nimittäin Pohjois-Korean
diktaattori Kim Jong-un. Franco esittää elokuvassa suosittua
julkkiksia haastattelevaa Dave Skylarkia, jonka ohjelmasta Kim sattuu
pitämään. Daven tuottaja Aaron Rapport, jota Rogen esittää,
haluaisi tehdä vakavampia haastatteluja törkyjuttujen sijaan ja hän
onnistuu saamaan yhteyden Kimiin ja varmistaa Davelle
yksityishaastattelun Pohjois-Koreassa. Samalla CIA värvää heidät
salamurhaamaan Kimin, mutta hommahan ei tietysti mene ihan
suunnitellusti. Sonyn tietokoneet hakkeroitiin marraskuussa 2014 ja
niiltä varastettiin noin 100 teraa tiedostoja, mukaanlukien The
Interviewiin liittyviä tiedostoja. Onkin arveltu että juuri
Pohjois-Korea olisi hakkeroinnin takana ja tarkoituksena oli estää
elokuvan esittäminen. Näin olikin vähällä käydä, mutta
sananvapaus voitti lopulta. Kyse ei siis ole siitä olisiko The
Interview jollain tapaa hyvä tai huono elokuva, vaan siitä että
sen voi esittää ilman että tarvitsee pelätä ottaako joku taho
tai valtio herneet nenäänsä siitä. Seuraavaksi Francon ja Rogenin
pitäisikin tehdä Muhammadia käsittelevä törkykomedia, jotta
saataisiin senkin osalta sananvapaus todella vapaaksi. Taitaisi vaan
seurata vähän muutakin kuin vain uhkauksia siitä elokuvasta.
134. The Maze
Runner (Labyrintti) (2014) ***
Thomas (Dylan
O'Brien) herää teini-ikäisistä pojista koostuvasta
kommuunista, jota ympäröi jättimäinen labyrintti josta ei tunnu
olevan ulospääsyä, eikä kukaan muista itsestään muuta kuin
nimensä. Uusia jäseniä saapuu aina 30 päivän välein ja
jokaiselle jaetaan tehtävä kommuuninssa, useimmat päätyvät
rakentajiksi ja viljelijöiksi. Juoksijoiksi kutsutut pojat ovat
karkoittaneet labyrinttiä jo useiden vuosien etsien ulospääsyä ja
tehtävään valitaankin vain nopeajalkasimmat ja rohkeimmat. Öisin
labyrinttiin johtava portti sulkeutuu eikä labyrinttiin jäävillä
juoksijoilla ole toivoa selviytyä hengissä. Kommuunia johtava Alby
(Aml Ameen) on laatinut säännöt, joita noudattamalla hommat
toimivat, joskin toivoa ulospääsystä ei oikein tunnu enää
olevan. Thomas alkaakin kyseenalaistaa sääntöjä ja haluaa päästä
labyrinttiin samalla kun alkaa nähdä unia menneisyydestään ja
tytöstä. Kun samainen tyttö (Kaya Scodelario) saapuu
kommuunin uudeksi jäseneksi, alkavat myös labyrintin salat aueta
vapautta kaipaavalle Thomasille. Katsomisen arvoinen scifimysteeri.
Menestyi sen verran hyvin että jatko-osa on tulossa jo syksyllä
2015. Perustuu James Dashnerin kirjaan, jolle on tehty kaksi
jatko-osaa, eli elokuviakin pitäisi tulla ainakin kolme.
135. The Act of
Killing (2012) ***
Dokumentti
60-luvulla joukkomurhapartioita johtaneista indonesialaismiehistä,
jotka elävät yhä vapaina ja esittävät tässä dokumentissa
elokuvan keinoin kuinka suorittivat murhia. Tekojaan katuvien
murhaajien sijaan miehet käyttäytyvät kuin filmitähdet ja puhuvat
kommunisten murhaamisesta yhtä rennosti kuin kaupassa käymisestä.
Katsoin pidemmän ohjaajan version, jossa oli kyllä aivan liikaa
tyhjäkäyntiä. Muutoinkin dokumentti olisi kaivannut vähän
rytmikkäämpää editointia.
136. Tower
Block (2012) ***
Ihan näppärä
pikku elokuva. Purku-uhan alla olevan tornitalon ylimmässä
kerroksessa on vielä muutama asukas, jotka eräänä lauantaiaamuna
heräävät siihen että joku ampuu heitä yksitellen
äänivaimennetulla tehokkaalla kiväärillä. Poistumistiet on joko
tukittu tai tietävät varmaa kuolemaa. Asukkaiden on siis
turvauduttava toisiinsa ja keksittävä ulospääsy selviytyäkseen
hengissä.
136. Yat ku
chan dik mou lam (Kung Fu Jungle) (2014) **½
Julma tappaja
murhaa martial arts-mestareita ympäri Hongkongia. Martial
arts-mestari Hahou Mo (Donnie Yen) istuu parhaillaan
vankilassa tuomittuna toisen martial arts-mestarin taposta ja haluaa
auttaa poliisia löytämään murhaajan saadakseen tuomionsa
lyhyemmäksi. Paikoitellen ihan hyvää menoa, mutta etenkin
lopputaistelu oltiin pilattu liiallisilla tietokonetehosteilla. Ja
vaijereitakin käytettiin vähän liikaa. Sivurooleissa oli iso liuta
honkkarileffoista tuttuja ohjaajia ja näyttelijöitä.
137. Foxcatcher
(2014) ****
Juonellisesti
Bennett Millerin ohjaama Foxcatcher ei tarjoile mitään
ihmeellisyyksiä, paremminkin juoni oli aika toissijainen kun
keskityttiin näyttämään olympiavoittajaveljesten Mark ja David
Schultz (Channing Tatum ja Mark Ruffalo) välistä
outoa ystävyyttä ja sen tuhoa maailman rikkaimman suvun poikaan,
John du Pontiin (Steve Carell). Tositapahtumiin perustuva
elokuva alkaa 80-luvun puolen välin jälkeen veljesten
valmistautuessa vuoden 1988 Olympialaisiin, jossa Markin on tarkoitus
voittaa jälleen kultaa painissa. Hän on elänyt koko elämänsä
ajan isoveljensä Davidin varjossa ja saa vihdoin tilaisuutensa
näyttää kaiken osaamisensa kun John kutsuu hänet perustamaansa
Foxcatcher-painitiimiin tarjoten myös asuin- ja valmentautumistilat
kaikilla mukavuuksilla. Pikkuhiljaa Markille alkaa kuitenkin valjeta
Johnin megalomaanisuus. Näyttelijäsuoritukset, etenkin Steve
Carrellin nousevat elokuvan keskiöön. Elokuva, ohjaaja ja
näyttelijät ovatkin voittaneet jo useita palkintoja ympäri
maailmaa. Melko todennäköisesti Foxcatcher tulee voittamaan
myös muutaman Oscarin, etenkin Steve Carell on veikkauksissa
korkealla.
138. Fury
(2014) ****½
Huhtikuu 1945.
Liittoutuneet ovat vihdoin etenemässä Natsi-Saksaan. Don "Wardaddy"
Collierin (Brad Pitt) johtama Sherman-tankkimiehistö (Shia
LaBeouf, Jon Bernthal ja Michael Peña) saa viime
hetken lisäyksen kun vastikään alokkaaksi värväytynyt
konekirjoittaja Norman Ellison (Logan Lerman) määrätään
apuajajaksi ilman pätevää koulutusta. Sodan kauheus selviää
nuorukaiselle nopeasti kun miehistö määrätään vihollislinjojen
taakse. Loistava sotaleffa David Ayerilta. Vähän kuin
Pelastakaa sotamies Ryan, mutta tylympi. Ayer keskittyy
seuraavaksi Suicide Squad-supersankarileffan, tai paremminkin
superroistoleffan tekemiseen, jonka ohjaa ja käsikirjoittaa.
