Grabbers

Grabbers (2012)

Ohjaus: Jon Wright

Käsikirjoitus: Kevin Lehane

Näyttelijät: Richard Coyle, Ruth Bradley, Russell Tovey, Laror Roddy, David Pearse, Bronagh Gallagher, Pascal Scott, Clelia Murphy

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 46

http://www.imdb.com/title/tt1525366/

Pisteet: ***

Mainio idea, turhan vaisu toteutus.

Työhullu poliisi Lisa Nolan (Ruth Bradley) saapuu kahdeksi viikoksi tuuraamaan syrjäiselle irlantilaissaarelle lomalle lähtevää poliisia. Saaren toinen vakipoliisi, Ciarán O'Shea (Richard Coyle) keskittyisi työn tekemisen sijaan mieluummin humalassa olemiseen. Samaan aikaan ulkoavaruudesta peräisin olevat lonkerohirviöt alkavat tappamaan saaren asukkaita. Poliisikaksikko saa apua meribiologi Adam Smithiltä (Russell Tovey) ja saaren kovimmalta juopolta Paddyltä (Laror Roddy), jonka avulla saavat tietää hirviöiden olevan allergisia alkoholille, joten heidän on saatava saaren kaikki asukkaat humalaan selvitäkseen myrskyisän yön ylitse.

Jon Wrightin ohjaama Grabbers on lainannut perusideansa kauhukomediasta Väristyksiä, muttei valitettavasti onnistu olemaan läheskään yhtä hauska ja viihdyttävä tekele. Idea hirviöstä, jota vastaan pystyy taistelemaan vain humalassa, on ihan oivallinen, mutta tätä ideaa olisi kannattanut miettiä vielä vähän pidempään, kenties myös selvinpäin. Asetelmasta ei nimittäin tässä saada lopulta hirveästi irti. Vertakin olisi pitänyt roiskia huomattavasti enemmän. Richard Coyle, Ruth Bradley, Russell Tovey ja Laror Roddy vetäisevät kuitenkin varsin mainiot roolisuoritukset ja muutenkin meno oli sen verran hyvää, että tätä voi ehdottomasti suositella katsottavaksi. Tehosteet olivat paikoin yllättävänkin hienoja ja söpöä Ruth Bradleytä tuijotteli mieluusti.

Django Unchained

Django Unchained (2012)

Ohjaus: Quentin Tarantino

Käsikirjoitus: Quentin Tarantino

Näyttelijät: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio, Kerry Washington, Samuel L. Jackson, Walton Goggins, Dennis Christopher, James Remar, David Steen, Quentin Tarantino, Don Johnson, Franco Nero, Amber Tamblyn, Bruce Dern, Jonah Hill, Zoe Bell, Tom Savini

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 45

http://www.imdb.com/title/tt1853728/

Pisteet: ****

Eletään vuotta 1858. Entinen hammaslääkäri ja nykyinen palkkionmetsästäjä King Schultz (Christoph Waltz) vapauttaa Djangon (Jamie Foxx) orjuudesta ja pyytää tältä apua löytääkseen etsintäkuulutetut Brittlen-veljekset, sillä Django sattuu tietämään miltä he näyttävät. Django ja Schultz ystävystyvät ja Schultz alkaa kouluttamaan Djangoa palkkionmetsästäjäksi sekä lupaa myös auttaa häntä löytämään vaimonsa Broomhildan (Kerry Washington), joka on myyty julmalle suurtilalanomistaja Calvin J. Candielle (Leonardo DiCaprio), joka pakottaa neekeriorjansa tappelemaan kuolemaan asti käytävissä Mandingo-otteluissa. Schultz ja Django pääsevät vierailemaan Candien omistamalla Candyland-tilalla esittäessään ostavansa yhden Candien Mandigo-ottelijoista, mutta todellisena aikeenaan vapauttaa Broomhilda. Candie ja hänen uskollinen kotiorjansa Stephen (Samuel L. Jackson) eivät ole kuitenkaan niin helposti narrattavissa.

Quentin Tarantino halusi tehdä spagettiwesternin, joka sijoittuisi syvään etelään ja käsittelisi orjuutta. Tuloksena syntyi Django Unchained, joka on lainannut nimihahmon nimen Sergio Corbuccin vuonna 1966 ohjaamasta Nimeni on Djangosta. Siinä Djangoa esitti Franco Nero, joka nähtiin myös tässä pienessä cameoroolissa. Pääosaan Tarantino halusi ensin Will Smithin, mutta kun tämä kieltäytyi roolista koska ei pitänyt sitä pääroolina, meni rooli lopulta Jamie Foxxille. Ihan hyvä, sillä Foxx suoriutuu roolista oikein hyvin. Christoph Waltz palkittiin sivuroolista Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-palkinnoilla, eikä syyttä. Mies tekee hienon roolisuorituksen King Schultzina. Leonardo DiCaprio on myös oivallinen Calvin Candien roolissa, eikä tietysti sovi unohtaa Samuel L. Jacksonia Stephenin roolissa. Molemmilta antaumuksellista esiintymistä.

Naiset jäävät tällä kertaa seinäruusuiksi, vaikka Kerry Washingtonilla aika iso rooli onkin juonen kannalta. James Remar nähdään kahdessakin roolissa, ensin Djangon ostaneena Ace Speckinä ja sitten Candien oikeana kätenä Butch Poochina. Aina kusipäältä näyttävä ja kuulostava Walton Goggins taas nähtiin vittumaisen Billy Crashin roolissa. Tarantino oli houkutellut pieniin sivu- tai camerooleihin joukon enemmän tai vähemmän tunnettuja naamoja, kuten Miami Vice-tähti Don Johnsonin, mm. Twin Peaksistä tutun Russ Tamblynin, Russin tyttären Amber Tamblynin, useissa lännensarjoissa esiintyneen Bruce Dernin, komedianäyttelijä Jonah Hillin, stunttinakin työskennelleen Zoe Bellin, lännensarjoista ja Nörttien kostosta tutun Robert Carradinen ja erikoistehosteistaan paremmin tunnetun Tom Savinin. Ja nähtiinpä Tarantino itsekin kameran edessä kaivosyhtiön työntekijänä.

Tarantino kuvasi elokuvaa 130 päivää vuoden 2011 lopusta vuoden 2012 kesälle asti. Teattereihin elokuva saapui joulukuun lopulla vuonna 2012 ja menestyi varsin upeasti. 100 miljoonaa dollaria maksanut elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti 413 miljoonaa dollaria kassatuloja ja on Tarantinon kaupallisesti menestynein elokuva tähän mennessä. Ihan hyvä elokuva on tosiaankin kyseessä, ei mielestäni parasta Tarantinoa, mutta oikein viihdyttävää menoa alusta loppuun. Tarantino on selvästi katsellut Nimeni on Django ja Suuri hiljaisuus spaguwesterneitä ja lainaillut niistä paljon tähän omaan spaguwestern-versioonsa, jota itse kutsuu southerniksi. Verta elokuvassa roiskitaan ämpärikaupalla, etenkin lopussa.

Tarantinon käsikirjoitus palkittiin Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-palkinnoilla, syynä mitä ilmeisemmin orjuuden käsittely ja hyvä dialogi, sillä varsinainen juonikuvio tässä oli melkoisen olematon ja paikoin aika heikkokin kun sitä tarkemmin alkaa tutkiskelemaan. Pituuttakin oli hitusen liikaa kun sitä oli lähes kolme tuntia. Suositeltavaa katsottavaa tämä ehdottomasti kuitenkin on.

The Grandmaster

Yi dai zong shi (The Grandmaster) (2013)

Ohjaus: Wong Kar Wai

Käsikirjoitus: Wong Kar Wai, Xu Haofeng, Zou Jingzhi

Näyttelijät: Tony Leung Chiu-Wai, Zhang Ziyi, Chang Chen, Zhang Jin, Song Hye-kyo, Wang Qingxiang, Yuen Woo-Ping, Cung Le, Bruce Leung, Lo Mang, Elvis Tsui, Yuen Cheung-Yan, Lau Shun

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 44

http://www.imdb.com/title/tt1462900/

Pisteet: **

Ip Man (Tony Leung Chiu-Wai) on noussut arvostetuksi martial arts-mestariksi ja viettää rauhallista perhe-elämää vaimonsa ja lastensa kanssa Etelä-Kiinassa sijaitsevassa Foshanissa. Mutta rauhasta ei ole enää tietoa kun suurmestari Gong Yutian (Wang Qingxiang) ilmoittaa jääneensä eläkkeelle ja valinneensa jo Pohjois-Kiinan seuraajakseen Ma Sanin (Zhang Jin) ja aikoo valita nyt myös Etelä-Kiinaa edustavan seuraajansa. Ip Man saa kunnian edustaa Etelä-Kiinaa, mutta ensin hänen on voitettava kolme pohjois-kiinalaista mestaria, ennen kuin pääsee kohtaamaan Gongin filosofisessa taistelussa. Gongin tytär Gong Er (Zhang Ziyi) ei suostu katsomaan tapahtumia pelkästään sivusta, vaan haluaa pitää sukunsa kunniaa yllä.

Olipas heikko tekele Wong Kar Wailta. Muutamassa kohtauksessa elokuva heräsi eloon, etenkin taistelukohtauksissa, mutta muutoin The Grandmaster on tylsää ja juonetonta seurattavaa. Taide-elokuvia tekevä Wong Kar Wai on parhaimmillaan erinomainen ohjaaja, mutta huonoimmillaan hän tekee juuri tälläistä sisällötöntä kuonaa. Bruce Leen mestarista Ip Manista on tehty Kiinassa jo kolmekin elokuvaa ennen tätä, joten siinä mielessä ihan kiva ettei tässä mitään perinteistä elämänkertakuvausta oltu tehty kuten niissä, mutta kyllä tähän sentään jonkunlainen juonikin olisi kannattanut mukaan laittaa. Nyt tämä oli enemmänkin elokuvan mittainen musiikkivideo, eli sarja kauniita kuvia peräkkäin ilman todellista sisältöä. Ja aina kun juoni tuntui jollain tapaa käynnistyvän, hypättiinkin samantien kymmeniä vuosia tarinassa eteenpäin tai taaksepäin ja jätettiin katsoja pohtimaan mitä helvettiä tässä nyt taas tapahtui ja ketä oikeasti edes kiinnostaa. Taiteellista paskaa siis, jotan en kyllä voi suositella kenellekään vaikka taistelukohtauksissa ihan hyvää yritystä olikin.