Arthur

Arthur (2011)

Ohjaus: Jason Winer

Käsikirjoitus: Peter Baynham

Näyttelijät: Russell Brand, Helen Mirren, Greta Gerwig, Jennifer Garner, Geraldine James, Luis Guzmán, Nick Nolte

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 354

http://www.imdb.com/title/tt1334512/

Pisteet: **

Arthur (Russell Brand) on pilalle hemmoteltu juopotteleva ökymiljonääri, jolla ei ole mitään aikomusta mennä koskaan töihin. Juopoteltuaan hänellä on taipumusta joutua aina suuriin vaikeuksiin, jonka takia sukuyhtiön tulevaisuus on vaakalaudalla. Arthurin tulisi olla yhtiön seuraava puheenjohtaja, mutta on selvää ettei hänestä ole hommaan. Siispä hänen etäinen äitinsä Vivienne (Geraldine James) antaa hänelle kaksi vaihtoehtoa, joko naida hyväntekeväisyystyöstään tunnettu Susan Johnson (Jennifer Garner) tai menettää osuutensa perinnöstä. Omaisuuden menetys ei tule kysymykseenkään, joten Arthur suostuu avioliittoon Susanin kanssa, joka todellisuudessa haluaa vain lisää rahaa ja valtaa. Asiat menevät kuitenkin mutkikkaaksi, kun Arthur tapaa köyhän turistiopas Naomin (Greta Gerwig), johon rakastuu palavasti. Susan ja tämän pelottava isä Burt (Nick Nolte) eivät kuitenkaan aio antaa Arthurin mokata tätäkin hommaa. Neuvoja kiperään tilanteeseen Arthur saa luotettavalta lastenhoitajaltaan Hobsonilta (Helen Mirren), joka on järjestellyt Arthurin sotkuja siitä asti kun tämä paskoi vielä vaippoihinsa. Mennäkö naimisiin onnettomasti mutta yhä rikkaana, vaiko luopua kaikesta omaisuudestaan tosirakkauden tähden?

Dudley Mooren tähdittämä komedia Arthur vuodelta 1981, on muistikuvien mukaan ihan ok-tasoinen komedia. Tämä uusintaversio on huomattavasti heikompi tekele. Russell Brand on tyypilliseen tapaan oma tyhmä itsensä, joka ei näy saavan itsestään mitään uutta irti komediarooleissa. Helen Mirren on ihan kelvollinen Hobsonin roolissa, jota alkuperäisessä esitti John Gielgud. Rooli on siis vaihdettu naiseksi. Hölmöä autokuski Bittermania esittää Luis Guzmán, jota esitti alkuperäisessä Ted Ross. Liza Minelli esitti alkuperäisessä versiossa köyhää tarkoilija Lindaa, joka on tässä vaihdettu siis köyhäksi turistiopas Naomiksi, jota esittää nätti Greta Gerwig. Alkuperäisessä äitiä esitti Geraldine Fitzgerald, tässä äidin roolissa on Geraldine James. Nick Nolte on varastaa shown Susanin isän, Burtin roolissa, jota alkuperäisessä esitti Stephen Elliott. Elokuvan hauskimmat jutut olivat muista elokuvista tutut autot, kuten Batman Foreverin batmobiili ja Back to the Futuren DeLorean. Mutta melkoisen huono komedia kyseessä.

Kummitustalokauhua: Osa II

Kutsumattomat vieraat

Lewis Allenin vuonna 1944 ohjaama kauhufantasia The Uninvited (Kutsumattomat vieraat) pohjautuu Dorothy Macardlen kirjaan Uneasy Freehold. Ray Millandin esittämä muusikko/kriitikko ostaa siinä Ruth Husseyn esittämän sisarensa kanssa hylätyn rantahuvilan, jonka saavat erittäin halvalla. He tapaavat talon entiset asukkaat, joiden tyttäreen muusikko rakastuu, mutta pian selviää myös, että talossa kummittelee. Frank Partos ja Dodie Smith kirjoittivat käsikirjoituksen. Ohjaajat Martin Scorsese ja Guillermo Del Toro ovat myöhemmin maininneet The Uninvitedin yhdeksi parhaimmista kauhuelokuvista. Elokuvan pohjalta tehtiin myös pari radiokuunnelmaa, joissa oli samoja näyttelijöitä kuin elokuvassa. Vuonna 1945 Lewis Allen ohjasi elokuvalle jatko-osan The Unseen (Talo, jossa kauhu asui), joka pohjautui Ethal Lina Whiten kirjaan Midnight House. Elokuvassa näytteli The Uninvitedissakin näytellyt Gail Russell ja pääroolia Joel McCrea. Jatko-osa ei ollut kuitenkaan ensimmäisen osan veroinen, joten sitä ei kovinkaan moni ole edes nähnyt.

Yö kummitustalossa

William Castle ohjasi vuonna 1959 pienellä budjetilla kauhuelokuvan House on Haunted Hill, jossa Vincent Pricen esittämä miljonääri järjestää vaimolleen erikoiset syntymäpäiväjuhlat. He kutsuvat kummitustaloon viisi ihmistä heidän kanssaan, jonka kaikki ovet lukitaan ja virrat katkaistaan keskiyöllä. Kaikki aamulla elossa olevat voittavat kukin 10 000 dollaria. Jokainen saa turvakseen aseen. Pian alkaakin tapahtua kummia. Uusintaversiota saatiin odottaa yllättävän pitkään. William Malonen ohjaama House on Haunted Hill (Pahuuden kartano) valmistui vuonna 1999. Siinä näyttelivät Geoffrey Rush, Famke Janssen, Taye Diggs ja Ali Larter. Vuonna 2007 Víctor García ohjasi vielä suoraan videolle julkaistun jatko-osan Return to House on Haunted Hill, jossa näyttelivät Amanda Righetti ja Cerina Vincent.

Yö kauhujen talossa

Robert Wisen vuonna 1963 ohjaama The Haunting (Yö kauhujen talossa) on hieman samankaltainen kuin House on Haunted Hill. Miljonäärin sijaan siinä on tohtori, joka haluaa todistaa kummituksia todellakin olevan olemassa ja viettää sitä varten aikaa kummituskartanossa avustajiensa kanssa. Pääroolia, psyykkisiä kykyjä omaavaa Eleanoria esitti siinä Julie Harris. Myös siitä tehtiin uusintaversio vasta vuonna 1999, Jan de Bontin ohjaama The Haunting, jossa näyttelivät Liam Neeson tohtoria, Catherine Zeta-Jones, Owen Wilson ja Lili Taylor Eleanoria.

13 kummitusta

William Castlen vuonna 1960 ohjaama ja Robb Whiten käsikirjoittama 13 Ghosts (13 kummitusta) on myös varsin tunnettu kummitustalokauhuelokuva. Varaton Curys Zorba perheineen perii kuolleen setänsä kartanon ja samalla siellä asuvat 12 kummitusta, jotka he näkevät sedän keksimillä erikoislaseilla. Perhe alkaa etsiä kartanossa olevaa piilotettua aarretta. Elokuvassa näyttelivät Charles Herbert, Jo Morrow, Martin Milner ja Margaret Hamilton. Elokuvaa esitettiin erikoisella Illusion-O-tekniikalla, jossa katsoja pystyi valitsemaan katsooko elokuvan niin että näkee kummitukset, tai ei näe. Mustavalkoisen elokuvan kummitukset oli näet väriltään sinisiä ja näkyivät vain erikoislaseilla. Steve Beck ohjasi vuonna 2001 varsin heikosti menestyneen uusintaversion Thir13en Ghosts (Kolmetoista aavetta), jossa näyttelivät Monk-sarjasta parhaiten tunnettu Tony Shalhoub, Embeth Davidtz, Matthew Lillard, Shannon Elizabeth ja F. Murray Abraham.

Kauhujen linna

Jack Clayton ohjasi vuonna 1961 Henry Jamesin vuonna 1898 kirjoittamaan The Turn of the Screw kirjaan pohjautuvan elokuvan The Innocents (Kauhujen linna), josta oltiin jo vuonna 1950 tehty William Archibaldin näytelmä The Innocents, josta elokuva siis lainasi nimensä. William Archibald kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Truman Capoten kanssa. Tarinassa nuori kopiopettajatar saa tehtäväkseen kasvattaa kaksi orpolasta rikkaan sedän kartanossa, jossa kummittelee. Pääroolia esitti Deborah Kerr. Vaikka elokuva menestyi varsin heikosti teattereissa, se sai valtaisasti kehuja kriitikoilta, useita palkintoja ja on myöhemmin kohonnut kulttielokuvaksi. Michael Winner ohjasi vuonna 1971 jatko-osan The Nightcomers (Kauhujen yö), mutta ei elokuvalle, vaan alkuperäiselle kirjalle. Tai se on itseasiassa esiosa, sillä siinä kerrotaan tapahtumista ennen kuin kotiopettajatar tulee kartanoon. Pääroolia elokuvassa esitti Marlon Brando.

The Turn of the Screw romaanista on tehty myös lukuisia tv-elokuvia. John Frankenheimerin vuonna 1959 ohjaamassa tunnin mittaisessa The Turn of the Screw televisioelokuvassa näytteli Ingrid Bergman. Samana vuonna valmistui myös alle tunnin pituinen televisiomusikaali. 60-luvulla tehtiin saksalaisversio ja 70-luvulla ranskalaisversio. Vuonna 1974 Dan Curtis ohjasi kaksituntisen televisioelokuvan The Turn of the Screw, jossa näytteli Lynn Redgrave. 80-luvulla tehtiin Meksikossa minisarja ja vuonna 1985 Eloy de la Iglesia ohjasi elokuvaversion nimellä Otra vuelta de tuerca. 90-luvulla tehtiin useita versioita tarinasta, joissa näyttelivät mm. Amy Irving, David Hemmings, Patsy Kensit, Julian Sands, Michael Gough, Sadie Frost, Jude Law, Harvey Keitel, Colin Firth ja Pam Ferris. 2000-luvulla on tehty myös muutamia versioita, kuten Donato Rotunnon vuonna 2006 ohjaama In a Dark Place, jossa näytteli Leelee Sobieski.

Kummitustalokomedioita

Joseph H. Lewisin vuonna 1940 ohjaamassa Boys of the Cityssä joukko katupoikia lähetetään maaseudulle, jossa löytävät kummitustalon salaovineen ja liikkeellä on myös murhaaja. Elokuva oli toinen osa varsin suositusta East Side Kids-elokuvasarjasta. Myös sarjan seitsemäs osa, Phil Rosen ohjaama Spooks Run Wild vuodelta 1941 sisälsi kummitustalon, jossa asuu Bela Lugosin esittämä mies. Kuten myös sarjan 17. elokuva, William Beaudinen ohjaama Ghosts on the Loose vuodelta 1943, jossa näyttelivät Bela Lugosi ja Ava Gardner. Koomikkopari Bud Abbot ja Lou Costello seikkailivat kummitustalossa vuonna 1941 Arthur Lubinin ohjaamassa elokuvassa Hold That Ghost (Peliluolan pennittömät perijät), jossa perivät gangsterin koko omaisuuden. Koomikkopari näytteli myös Charles Bartonin vuonna 1946 ohjaamassa elokuvassa The Time of Their Lives (Aaveita, autoja ja ammuksia), jossa kaksi aavetta yrittää todistaa syyttömyytensä petokseen. Edward F. Clinen vuonna 1944 ohjaamassa kauhumusikaalissa Ghost Catchers (Aaveenpyydystäjät) etelävaltioiden kenraali muuttaa tyttärineen kummitustaloon. Lon Chaney Jr. esitti siinä yhtä roolia.

Howard R. Cohenin vuonna 1981 ohjaamassa Saturday the 14th (Lauantai 14. päivä) parodiassa yhtenä pilan kohteena oli kummitustalokauhuelokuvat, etenkin House on the Haunted Hill ja The Old Dark House. Pete Walkerin ohjaamassa House of the Long Shadowsissa (Kauhujen talo) vuodelta 1983 kirjailija lyö vetoa pystyvänsä kirjoittamaan menestyskirjan 24 tunnissa vanhassa kartanossa, jossa kummittelee. Rooleissa nähtiin peräti kolme suurta kauhulegendaa, Vincent Price, Christopher Lee ja Peter Cushing. Ray Cameronin ohjaamassa Bloodbath at the House of Deathissa (Hautakiven kartano) vuodelta 1984 joukko tiedemiehiä tutkii kummituskartanoa, jossa murhattiin 18 ihmistä yhden yön aikana vuosia aiemmin. Yhtä roolia esitti Vincent Price. Kummitustalokauhua löytyy tavallaan myös Ivan Reitmanin vuonna 1984 ohjaamasta Ghostbustersista (Ghostbusters – Haamujengi), tai se ansaitsee paremminkin vain maininnan kummitustalokauhuelokuvien joukossa.

Gene Wilderin ohjaamassa ja tähdittämässä komediassa Haunted Honeymoon (Hyytävä häämatka) vuodelta 1986 aviopari matkaa sulhasen perheen vanhaan sukulinnaan, jossa kummittelee. Neil Jordanin vuonna 1988 ohjaamassa High Spiritsissa (Haamuhotelli) hotellinomistaja päättää pelleillä vieraiden kustannuksella pistämällä työntekijänsä esittämään kummituksia. Vieraiden mukana tosin sattuu tulemaan ihan oikeitakin kummituksia. Peter O'Toole esitti hotellinomistajaa, muissa rooleissa Daryl Hannah, Steve Guttenberg ja Jennifer Tilly. Tim Burtonin vuonna 1988 ohjaamassa mainiossa elokuvassa Beetle Juice (Beetlejuice) Alec Baldwinin ja Geena Davisin esittämä aviopari kuolee ja alkavat kummitella taloonsa muuttaville uusille asukkaille saadakseen nämä lähtemään pois. Apua kummitteluun he saavat Michael Keatonin esittämältä julmasti hulluttelevalta Beetlejuicelta.

Brad Silberlingin vuonna 1995 ohjaamassa koko perheen komediassa Casper nähtiin alunperin lasten satukirjasta ja animaatiosarjasta tuttu Casper, kiltti kummitus, jonka kotiin elokuvassa saapuu Bill Pullmanin esittämä kummitusmanaaja Christina Riccin esittämän tyttärensä kanssa. Peter Jakcsonin vuonna 1995 ohjaamassa elokuvassa The Frighteners (Kummituskopla) Michael J. Foxin esittämä kummituksia näkemään ja niille puhumaan pystyvä mies huijaa ihmisiä laittamalla kummitukset kummittelemaan ihmisten taloihin ja "manaten" ne sitten pois rahaa vastaan. Viikatemieheltä kovasti vaikuttava ihmisiä tappava olento saa kuitenkin miehen parantamaan tapansa ja taistelemaan sitä vastaan. Rob Minkoffin vuonna 2003 ohjaamassa The Haunted Mansionissa (Kummituskartano) Eddie Murphyn esittämä mies yrittää paeta kummituskartanosta vaimonsa ja lastensa kanssa. Gil Kenanin vuonna 2006 ohjaamassa animaatioelokuvassa Monster House (Monsteritalo) kolme teiniä huomaa naapuritalon olevan oikeasti elävä ja liikkuva hirviö.

Jatkuu osassa III
Lue myös osa I

Another Earth

Another Earth (2011)

Ohjaus: Mike Cahill

Käsikirjoitus: Brit Marling, Mike Cahill

Näyttelijät: Brit Marling, William Mapother, Jordan Baker, Flint Beverage, Robin Taylor

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 353

http://www.imdb.com/title/tt1549572/

Pisteet: ****

Teini-ikäinen Rhoda Williams (Brit Marling) valitaan Massachusettin tiedeinstituuttiin opiskelemaan astrofysiikkaa. Hän juhlii kavereidensa kanssa ja lähtee illan päätteeksi ajamaan autolla kotiinsa, päihtyneenä. Radiossa kerrotaan juuri löydetystä planeetasta, joka näyttää aivan maalta ja on asumiskelpoinen. Rhoda yrittää nähdä planeetan taivaalla ja törmää risteyksessä pysähdyksissä olleeseen autoon. Rhoda selviää kolarista vähin vammoin, mutta toisessa autossa olleet nainen ja lapsi kuolevat ja kuski, säveltäjä ja opettaja John Burroughs (William Mapother) vajoaa joksikin aikaa koomaan.

Neljä vuotta myöhemmin Rhoda vapautuu vankilasta, menee siivoojaksi koululle, eikä halua ajatella liikoja. Tiedeopinnot saavat jäädä. Uusi planeetta, joka näkyy nyt selkeästi taivaalla, kuitenkin kiehtoo häntä ja hän päättää osallistua kirjoituskilpailuun, jonka voittaja pääsee ensimmäisenä matkustamaan uudelle planeetalle. Rhoda uskaltautuu myös käymään Johnin luona, koska haluaa kertoa kuinka pahoillaan on tapahtuneesta. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa totuutta, vaan valehtelee olevansa siivooja ja alkaa siivota miehen sotkuiseksi päässyttä taloa. Pikkuhiljaa kaksikko alkaa ystävystyä ja tehdä läheisemminkin tuttavuutta. Samaan aikaan selviää, että uusi planeetta onkin maapallon kopio.

Hieno esikoisohjaus Mike Cahillilta, joka kirjoitti myös käsikirjoituksen yhdessä pääosaa näyttelevän Brit Marlingin kanssa. Elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2011 ja sai valtaisat suosionosoitukset yleisöltä. Fox Searchlight Pictures osti elokuvan julkaisuoikeudet noin 1.5-2 miljoonalla dollarilla, elokuvan budjetin ollessa vain 150 000 dollaria. Elokuva myös palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla Alfred P. Sloan -tiedepalkinnolla ja juryn erikoispalkinnolla. Eikä suotta, sillä Another Earth on todellakin melko ainutlaatuinen elokuva. Sekoitus draamaa ja scififantasiaa, jonkalaista löytyy enemmän kirjoista kuin elokuvista. Brit Marling on loistava pääroolissa, mieleen tuli hieman Jennifer Lawrencen roolisuoritus Winter's Bone elokuvasta. Lost-sarjasta tuttu William Mapother on myös hyvä roolissaan päänsäryistä kärsivänä masentuneena muusikkona, joka kaipaa vaimoaan ja poikaansa.

Kuvaus oli paikoin hieman häiritsevän tärisevää ja zoomailevaa, mutta pääasiassa kuvaus oli kuitenkin erittäin hienoa, etenkin kuvat, joissa näkyy taustalla toinen maaplaneetta kuun vieressä. Kuvaukset tehtiin ohjaaja Mike Cahillin kotikaupungissa, Cahillin lapsuudenkoti toimi Rhodan kotina. Elokuvasta välittyykin sellainen aitous, jota ei isomman budjetin elokuvissa voi oikein saavuttaa. Hieman tärisevä kuvaus tuo vielä lisää realismin tuntua ja tietokonetehostein luotu toinen maaplaneetta väijyy katsojaa tarinan taustalla. Pienestä budjetista johtuen elokuvassa ei voida näyttää kuitenkaan liikoja. Tämä oli osittain heikkous, mutta toisaalta tästä johtuen tarina pysyi hyvin jalat maan pinnalla. Tieteellistä puolta oltiin mietitty loppuun asti, eikä sorruttu mihinkään Hollywood-tyyliseen liioitteluun.

Another Earh on ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa, varsinkin jos pitää draamasta ja scifistä. Varsinaisesti tätä ei voi scifielokuvaksi tosin kutsua, sillä pääpaino on selkeästi draamassa. Scifielementit näkyvät kuitenkin koko tarinan ajan taustalla. Another Earth jättää katsojan myös miettimään, mitäpä jos todellakin olisi olemassa toinen maaplaneetta. Miten se eroaisi tästä maaplaneetasta? Tekisikö sen maaplaneetan minä samat virheet kuin minäkin?