maanantai 31. joulukuuta 2012

John Dies at the End


John Dies at the End (2012)
Ohjaus: Don Coscarelli
Käsikirjoitus: Don Coscarelli
Näyttelijät: Chase Williamson, Rob Mayes, Paul Giamatti, Clancy Brown, Glynn Turman, Doug Jones, Daniel Roebuck, Fabianne Therese, Jonny Weston, Jimmy Wong, Tai Bennett, Allison Weissman, Angus Scrimm
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 302
Pisteet: ***
Uudenlainen huume leviää kaduilla, joka saa ihmiset kulkemaan läpi ajan ja ulottuvuuksien. Osa käyttäjistä ei kuitenkaan palaa takaisin ihmisiksi. Dave Wong (Chase Williamson) ja John (Rob Mayes) ovat kaksi opiskelut keskeyttänyttä kaverusta, jotka hoitelevat päiviltä demonisia olentoja ja muita outouksia. Kun John saa yliannostuksen tätä uutta huumetta, alkaa Dave tutkimaan mitä muille Johnin seurassa olleille on tapahtunut samalla kun saa puhelinsoittoja Johnilta toisesta ajasta. Näitä outoja tapahtumia Dave alkaa kertomaan toimittaja Arnielle (Paul Giamatti), jolla on vaikeuksia uskoa niitä.
Jason Pargin alkoi julkaisemaan vuonna 2001 David Wong nimellä netissä komediallista kauhukertomusta, joka julkaistiin John Dies at the End nimisenä kirjana vuonna 2007. Kauhuohjaaja Don Coscarelli osti samana vuonna elokuvaoikeudet kirjaan ja aloitti kuvaukset vuoden 2010 lopulla. Kuvauksia tehtiin täysin pimennossa medialta ja ensimmäiset uutiset kuvauksista levisivät vasta tammikuussa 2011, jolloin kuvaukset saatiin jo päätökseenkin. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 2012 Sundancen elokuvajuhlilla. Joulukuussa 2012 elokuva pistettiin on demand-levitykseen nettiin Yhdysvalloissa ja teatterilevitykseen se on tulossa Yhdysvalloissa tammikuussa 2013. Kyseessä on ihan mainio kauhukomedia, joka kuitenkin kärsii liian pienestä budjetista ja olisi kaivannut myös enemmän outoutta.
Pienen budjetin takia Coscarelli on joutunut muokkaamaan elokuvan juonta melko erilaiseksi kuin kirjassa on ja sen huomasi vaikken kirjaa ole lukenutkaan. Melko harvakseltaan elokuvia tekevä Coscarelli tunnetaan parhaiten Phantasm -elokuvistaan ja edellisestä kokopitkästä elokuvastaan, Bruce Campbellin tähdittämästä Bubba Ho-Tepistä, josta on työstämässä jatko-osaakin. Bubba Ho-Tepissä oli myös aikamoisen minimaalinen budjetti, mutta siinä Coscarelli pystyi hyödyntämään sen hienosti sijoittamalla tarinan pääosin vanhainkotiin, jossa iäkästä Elvistä esittänyt Campbell taisteli muumiota vastaan. Tässä tarina poukkoili lukuisissa paikoissa ja jopa ulottuvuuksissa, jolloin budjetin vähyys näkyi selkeästi niin lavasteissa kuin tehosteissakin. Sitä isompi ongelma oli kuitenkin lopulta juonikuvio, joka ei vain ollut tarpeeksi kiinnostava.
Pääosaa esittänyt Chase Williamson ei ollut mikään Bruce Campbell, kuten ei myöskään Johnia esittänyt Rob Mayes, vaikka kohtuu hyvin rooleistaan suoriutuvatkin. Paul Giamattin lisäksi Coscarelli oli saanut mukaan myös pari muuta vähän nimekkäämpää näyttelijää, Clancy Brownin ja Doug Jonesin. Pienessä roolissa nähtiin myös Phantasm-elokuvista tuttu Angus Scrimm. John Dies at the End tarjoaa kaikesta huolimatta ihan kivan elokuvaelämyksen ja kyllähän tälläisiä elokuvia pitää tehdäkin, eikä vaan ison budjetin Hollywood-viihdettä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Doomsday Book


Doomsday Book (2012)
Ohjaus: Yim Pil-sung, Kim Jee-woon
Käsikirjoitus: Yim Pil-sung, Lee Hwan-hee, Kim Jee-woon, Jang Jong—ah
Näyttelijät: Ryu Seung-beom, Go Joon-hee, Kim Kang-woo, Park Hae-il, Kim Gyu-ri, Jin Ji-hee, Lee Seung-jun, Song Sae-byok, Yoon Se-ah, Bae Doona
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 301
Pisteet: *
Kolmesta lyhyttarinasta koostuva anthologiaelokuva. Ensimmäisessä tarinassa lihan massakulutus aiheuttaa zombie-epidemian. Toisessa valaistunut robotti kuvittelee olevansa Buddha ja kolmannessa pikkutyttö tilaa netistä 8-pallon, joka kaksi vuotta myöhemmin lähestyy maata meteoriittina ja uhkaa tehdä valtavaa tuhoa. Näistä kolmas tarina oli jollain tapaa katsottava, kaksi muuta aivan hirveätä paskaa.
Doomsday Bookin tekeminen aloitettiin jo vuonna 2006, jolloin kuvattiin kaksi tarinaa, mutta rahoitusongelmien takia yhtä tarinaa ei saatu laisinkaan kuvattua. Vuonna 2010 rahoitus saatiin kuntoon ja tuotanto jatkui. Ensi-iltansa elokuva sai keväällä 2012 ja esitettiin kesän ja syksyn aikana lukuisilla elokuvafestivaaleilla. Etenkin keskimmäistä robottitarinaa on kehuttu, mutta se oli aivan järkyttävän typerää paskanjauhamista. Pohdiskelevan scifin sijaan tarjoiltiin aasialaista pöhkökomediaa ja surkeasti tehtyä zombierakkaustarinaa. Ohjaaja Kim Jee-woonilta kannattaa katsoa mieluummin hieno I Saw the Devil tai tuleva The Last Stand, jossa nähdään pääosassa Arnold Schwarzenegger.

Pilvikartasto


Cloud Atlas (Pilvikartasto) (2012)
Ohjaus: Tom Tykwer, Andy Wachowski, Lana Wachowski
Käsikirjoitus: Tom Tykwer, Andy Wachowski, Lana Wachowski
Näyttelijät: Tom Hanks, Halle Berry, Jim Broadbent, Hugo Weaving, Jim Sturgess, Bae Doona, Ben Whishaw, Keith David, James D'Arcy, Zhou Xun, David Gyasi, Susan Sarandon, Hugh Grant, Götz Otto
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 300
Pisteet: ***½
Kuusi eri aikakausille sijoittuvaa tarinaa yhdistyvät toisiinsa. Vuonna 1849 lakimies Adam Ewing (Jim Sturgess) matkustaa Chatmansaarille ja sairastuu vakavasti parasiittimadosta. Häntä hoitaa tohtori Henry Goose (Tom Hanks) samalla kun Adam ystävystyy orja Autuan (David Gyasi) kanssa. Vuonna 1936 biseksuaali muusikko Robert Frobisher (Ben Whishaw) pääsee kuulun säveltäjä Vyvyan Ayrsin (Jim Broadbent) amanuenssiksi, eli kirjoittaa Vyvyanin sanelemia sävellyksiä. Robert alkaa säveltää myös omaa mestariteostaan, Cloud Atlas sekstettiä sekä kirjoittaa kuulumisistaan rakastajalleen Rufus Sixsmithille (James D'Arcy). Vuonna 1973 toimittaja Luisa Rey (Halle Berry) tutustuu ydinfyysikko Rufus Sixsmithiin (James D'Arcy edelleen), jolla on todisteita ydinvoimalan turvallisuuteen liittyvistä ongelmista. Asiaa tutkiessaan Luisa saa peräänsä palkkatappaja Bill Smoken (Hugo Weaving). Vuonna 2012 65-vuotias kirjakustantaja Timothy Cavendish (Jim Broadbent) joutuu tahtomattaan eläkekodin vangiksi ja alkaa suunnitella pakoa. Vuonna 2144 klooni Sonmi-451 (Bae Doona) rakastuu kapinallistaistelija Hae-Joo Changiin (Jim Sturgess) ja aloittaa vallankumouksen. Vuonna 2321 pelkuri heimojohtaja Zachry auttaa teknologiaa hallitsevaa Meronymia (Halle Berry) etsimään taruista tuttua Cloud Atlasia.
David Mitchell kirjoitti vuonna 2004 Pilvikartasto-kirjan, jonka pohjalta Tom Tykwer ja Wachowskin sisarukset alkoivat suunnitella elokuvaa vuonna 2009. Meni kuitenkin useita vuosia ennen kuin sitä päästiin kuvaamaan. Rahoituksen järjestäminen oli hankalaa, sillä kyseessä on nimekkäistä ohjaajista ja näyttelijöistä huolimatta indieleffa ja vieläpä saksalainen. Elokuva tehtiin nimittäin pääosin Saksassa ja sen rahoitus kerättiin yksityisiltä rahoittajilta. Osa rahoista tuli jopa Wachowskin sisaruksilta, jotka sijoittivat noin 7 miljoonaa dollaria elokuvaan. Yhteensä budjetti oli 102 miljoonaa dollaria, eli kyseessä on yksi kaikkien aikojen kalleimmista indieleffoista. Vielä viime hetkillä tekeminen oli keskeytyä kun rahoitusta ei saatukaan järjestymään toivotusti, mutta siitä huolimatta Tom Hanks päätti ottaa roolin vastaan ja muut näyttelijät seurasivat hänen esimerkkiään. Kuvaukset aloitettiin syyskuussa 2011 Saksassa, jonka lisäksi kuvauksia tehtiin myös Skotlannissa ja Espanjassa. Wachowskin sisarukset ohjasivat 1849, 2144 ja 2321 vuosille sijoittuvat tarinat ja Tom Tykwer ohjasi 1936, 1973 ja 2012 vuosille sijoittuvat tarinat.
Lähes kolme tuntia kestävä elokuva sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2012, mutta menestys oli vaisua varsinkin Yhdysvalloissa. Maailmanlaajuisesti elokuva on tienannut vain 65 miljoonaa dollaria, joten kyseessä on floppi. Mikään huono elokuva ei ole kuitenkaan kyseessä, vaan päinvastoin aikamoisen rohkea tekele. Aluksi juonikuvio oli melkoisen sekava kun hypittiin ajassa sinne tänne ilman kunnon päämäärää eikä hahmotkaan avautuneet aluksi yhtään. Pikkuhiljaa tarinat veivät kuitenkin mukaansa ja lopulta niitä jää pohtimaan elokuvan loputtua. Elokuvan floppaaminen johtuikin hyvin pitkälti siitä että sitä ei mainostettu juuri laisinkaan. Viihdettä halajava taviskatsoja odottaa näkevänsä kevyttä viihdettä, mutta saakin pohdiskelevaa historiallista ja futuristista elämän tarkoitusta päin naamaansa. Tunnetut näyttelijät nähtiin useissa rooleissa eri aikakausina, välillä jopa naisiksi tai eri rodun edustajaksi maskeerattuna. Olikin jopa vaikea tunnistaa muutamia näyttelijöitä eri rooleista. Yhden katselukerran jälkeen on vielä vaikea päättää mistä tarinasta pidin eniten, mutta vuoteen 2144 sijoittuva oli oikeastaan kiinnostavin ja toiminnallisin.
Pohdiskelevaa draamaa ja scifiä halajavalle katsojalle tätä on helppo suositella. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa 1. maaliskuuta 2013.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Koskemattomat


Intouchables (Koskemattomat) (2011)
Ohjaus: Olivier Nakache, Eric Toledano
Käsikirjoitus: Olivier Nakache, Eric Toledano
Näyttelijät: François Cluzet, Omar Sy, Anne Le Ny, Audrey Fleurot, Clotilde Mollet
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 298
Pisteet: ****½
Juuri vankilasta vapautunut ja slummissa asuva Driss (Omar Sy) saapuu työhaastatteluun neliraajahalvantuneen miljönääri Philippen (François Cluzet) ökykartanoon. Philippen hoitaminen on vaativaa työtä, joten hänen henkilökohtainen avustajansa vaihtuu yhtenään. Driss tahtoisi vain saada allekirjoituksen papereihinsa jotta olisi oikeutettu saamaan työttömyyskorvausta, eikä ole edes kiinnostunut haettavasta työstä. Philippe haluaa kuitenkin juuri Drissin avustajakseen koska tämä ei sääli häntä ja sanoo asiat suoraan. Driss suostuu vastahakoisesti ja pikkuhiljaa heistä alkaakin tulla läheisiä ystäviä.
Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama ja käsikirjoittama Koskemattomat perustuu tositapahtumiin. Ohjaajakaksikko näki dokumentin ranskalaisesta aristokraatti Philippe Pozzo di Borgosta ja hänen avustajastaan, entisestä rikollisesta Abdel Sellousta ja päättivät tehdä aiheesta tämän lämminhenkisen draamakomedian. Elokuva valmistui jo loppuvuodesta 2011 ja nousi valmistusmaassaan Ranskassa kaikkien aikojen toiseksi katsotuimmaksi elokuvaksi. Vuoden 2012 puolella elokuva on saavuttanut menestystä myös muualla päin maailma ja onkin noussut kaikkien aikojen tuottoisimmaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi maailmanlaajuisesti. Vain 9,5 miljoonaa dollaria maksanut elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti jo 420 miljoonaa dollaria ja on yksi vuoden 2012 parhaiten menestyneimmistä elokuvista. Elokuva on voittanut myös lukuisia palkintoja ja on ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi.
Kyseessä on erinomainen elokuva, joka kuvaa hienosti kahden erilaisen ihmisen maailmoja ja heidän ystävyyttään erilaisuuksistaan ja luokkaeroista huolimatta. Pääosissa olevat Sy ja Cluzet vetäisevät hienot roolisuoritukset ja muutenkin näyttelijäsuoritukset ovat osuvia. Koskemattomat saa katsojan hyvälle mielelle, muttei sorru kuitenkaan turhaan siirappisuuteen kuten tälläisissä elokuvissa helposti käy. Erittäin suositeltavaa katsottavaa.