perjantai 30. syyskuuta 2011

Whip It


320. Drew Barrymore: Whip It (Roller Girl) ***
Tyttöjä rullaluistimilla.
Tuppukylä Bodeenissa asuva 17-vuotias Bliss (Ellen Page) joutuu osallistumaan paikalliseen kauneuskilpailuun äitinsä (Marcia Gay Harden) pakottamana. Indie-rockia kuunteleva ja parhaan kaverinsa Pashin (Alia Shawkat) kanssa lounasravintolassa työskentelevä Bliss haluaisi kuitenkin tehdä jotain muuta. Hän kuulee isommassa kaupungissa pidettävästä roller derby -kontaktiurheilulajista, jota käy katsomassa salaa Pashin kanssa ja päättää yrittää liittyä joukkueeseen. Ikäraja olisi 21 vuotta, joten Bliss valehtelee ikänsä ja onnistuukin pääsemään joukkueeseen nopeutensa ansiosta.
Niinpä Bliss alkaa käydä kaksi kertaa viikossa harjoituksissa ja otteluissa, valehdellen vanhemmilleen menemisensä, ja saa joukkuetovereista uusia ystäviä. Bliss ihastuu myös muusikkonuorukaiseen nimeltä Oliver (Landon Pigg). Mutta lopulta on valittava kumpi on tärkeämpää, äidille mieliksi oleminen eli osallistuminen kauneuskilpailuun vaiko sen tekeminen mikä tuntuu itsestä parhaalta, eli roller derbyn mestaruudesta otteleminen?
Kiva urheilullinen draamaelokuva Drew Barrymorelta, joka myös näyttelee sivuroolissa yhtä Blissin joukkuetoveria. Muita joukkuetovereita näyttelevät Kristen Wiig, Zoe Bell ja Eve, valmentajaa Andrew Wilson, kehäkuuluttajaa Jimmy Fallon ja kilpailevan joukkueen kärkinimeä ja Blissin pahinta vastustajaa Juliette Lewis. Kaikin puolin ihan hyvin tehty elokuva, vaikka kaavamaisuutta oli vähän liikaa, mutta silti tästä tuli selväksi että hauskaa ainakin riitti tätä tehdessä, mikä on aina hyvä juttu. Roller derby on ihan oikea urheilulaji, jota otellaan myös Suomessa, mm. Helsingissä, Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Kouvolassa on omat joukkueensa, joihin 18-vuotta täyttäneet naiset voivat liittyä.

torstai 29. syyskuuta 2011

Monte Carlo


318. Thomas Bezucha: Monte Carlo ***
Teinidraamakomedia.
Koulusta juuri valmistunut Grace (Selena Gomez) lähtee parhaan kaverinsa Emman (Katie Cassidy) ja vastahakoisen sisarpuolensa Megin (Leighton Meester) kanssa Pariisiin kesälomalle. Reissu osoittautuu kuitenkin fiaskoksi. Hotelli on halpa ja kiertoajelut liian kiireisiä. Eiffelin tornissa ollessaan kolmikko ei ehdi kiertoajelubussiinsa ja hakeutuvat sadetta pakoon hienostohotellin vessaan. Paikalle ilmaantuu myös rikkaan suvun hemmoteltu brittiläisperijätär Cordelia (Selena Gomez toisessa roolissa), joka näyttää aivan Gracelta.
Hotellin henkilökunta erehtyykin luulemaan Gracea Cordeliaksi ja tarjoavat kolmikolle yösijan hotellin sviitistä. Aamulla erehdys jatkuu ja tytöt huomaavat pian olevansa matkalla kohti Monte Carloa yksityislentokoneella. Perillä odottaa useita päiviä kestävä hyväntekeväisyystapahtuma ja tutustuminen Theoon (Pierre Boulanger), joka inhoaa ilkeää Cordeliaa, mutta alkaa tykätä Gracesta. Äitinsä kuolemaa vielä sureva Meg taas tutustuu australialaisnuorukaiseen (Luke Bracey) ja Emma rikkaaseen prinssiin (Giulio Berruti). Ongelmia aiheuttavat oikean Cornelian täti (Catherine Tate), Emmaa etsivä poikaystävä (Cory Monteith), vikateille joutuva arvokas kaulakoru joka pitäisi huutokaupata hyväntekeisyystapahtumassa sekä paikalle ilmaantuva oikea Cordelia.
Ihan mainio elokuva. Vaikka tykkäänkin katsella enimmäkseen kauhua, toimintaa ja muita miehisempiä leffoja, on välillä mukava päästää sisäinen teinityttö vapaaksi ja nauttia tälläisistä höpsöleffoista. Mitäs pahaa siinä on. Ja onhan näissä aina kauniita nuoria naisnäyttelijöitä, joita pääsee usein katselemaan varsin vähissä vaatteissa, jos ei sitä sisäistä teinityttöä itsestään löydäkään.
Tässä päärooli on annettu Justin Bieberin tyttöystävänäkin tunnetulle laulajalle, Selena Gomezille, joka on kyllä vielä turhan kokematon pitämään elokuvan kasassa. Siksipä hänen rinnalleen on laitettu kaksi hieman varttuneempaa ja kokeneempaa naisnäyttelijää ja sattumoisin molemmat ovat näytelleet teinisarja Gossip Girlissä. Katie Cassidy on kaksikosta tuntemattomampi. Leighton Meester on tuttu muistakin sarjoista kuin Gossip Girlistä kuten 24, Surface, House ja Entourage. Meno muistutti hieman The Sisterhood of the Traveling Pantsia, joka itseasiassa mainitaankin tässä elokuvassa ohimennen.

Terra Nova: Genesis


Terra Nova: Genesis (1-2) **½
Jurassic Park, Avatar ja Stargate kohtaavat Lostin.
Steven Spielbergin (Jurassic Park, Saving Private Ryan ja Band of Brothers) ja Brannon Bragan (Star Trek: The Next Generation, Star Trek: Voyager, Star Trek: Enterprise, 24 ja FlashForward) tuottaman uutuussarja Terra Novan puolitoistatuntinen pilottijakso esitettiin Yhdysvalloissa 26. syyskuuta 2011. Alex Gravesin ohjaama pilottijakso esittelee ihan kohtuullisen kelvollisesti maailman, johon sarja sijoittuu sekä siinä seikkailevat hahmot.
On vuosi 2149. Maapallon ilmakehä on lähes tuhoutunut ja ihmisten syntyvyyttä rajoitetaan tiukoilla laeilla. Poliisina toimiva Jim Shannon (Jason O'Mara) jää kiinni luvattomasta lapsesta ja hänet tuomitaan väkivaltaisen yhteenoton jälkeen kuudeksi vuodeksi vankilaan. Kaksi vuotta myöhemmin Jimin lääkärivaimo Elizabeth (Shelley Conn) saa kutsun lähteä mukaan siirtokunta Terra Novaan, joka sijaitsee 85 miljoonaa vuotta menneisyydessä. Tiedemiehet ovat nimittäin löytäneet aikahalkeaman, jota pitkin pääsee kulkemaan menneisyyteen esihistoriallisille ajoille, jolloin dinosaurukset elivät vielä maapallolla. Tuo menneisyys on kuitenkin vaihtoehtoinen menneisyys, josta ei ole takaisinpääsyä takaisin tulevaisuuteen. Maapallon nykytilan huomioon ottaen ihmiset haluavat kuitenkin mennä Terra Novaan, sillä siellä heillä on parempi tulevaisuus edessä, johon heillä on vaikutusmahdollisuuksia, toisin kuin tuhotussa tulevaisuudessa, tai siis nykyisyydessä.
Elizabeth voi ottaa mukaansa kuitenkin vain kaksi lasta, 17-vuotiaan Joshin (Landon Liboiron) ja 15-vuotiaan Maddyn (Naomi Scott). Perheen luvaton 5-vuotias lapsi Zoe (Alana Mansour) joutuisi jäämään tulevaisuuteen, kuten vankilassa oleva isänsäkin. Heillä on kuitenkin suunnitelma. Jim pakenee vankilasta Elizabethin avustuksella ja salakuljettaa Zoen mukanaan Terra Novaan. Suunnitelma on kuitenkin mennä viime hetkellä mönkään, mutta he pääsevät kuitenkin perille yhdessä. Terra Novassa heitä odottaa uusi maailma, jossa on omat sääntönsä ja johtajansa. Siirtokuntaa johtaa Nathaniel Taylor (Avatarista tuttu Stephen Lang), joka oli ensimmäinen aikamatkaaja aikahalkeamasta ja eli ensimmäiset neljä kuukautta yksinään ennen kuin siirtokuntaa alettiin rakentamaan. Jim ja Zoe saavat siis luvan jäädä Terra Novaan, jossa tarvitaan paljon työväkeä. Elizabethin työskennellessä sairaalassa, Jim saa hommia viljelyspuolelta vaikka tietääkin olevansa parempi poliisihommissa.
Shannoneiden perheonni ei ole kuitenkaan ihan niin hyvä kuin mitä Jim odotti vankilan jälkeen. Zoe ei meinaa edes muistaa isäänsä, jota ei ole nähnyt kahteen vuoteen. Mutta etenkin Joshista tuntuu paskalta kun isä oli poissa pari vuotta. Tämä alkaakin kapinoida isäänsä vastaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja poistuu luvattomasti siirtokunnasta tapaamansa tytön, Skyen (pakollinen söpötyttö Allison Miller) ja tämän kavereiden kanssa. Siirtokunnan ulkopuolella odottaa ihmeellinen maailma vesiputouksineen ja kasvistoineen, mutta myös vaara dinosaurusten muodossa. Samaan aikaan Jim onnistuu saamaan pestin siirtokunnan turvamiehenä pelastettuaan komentaja Taylorin hengen kun vihollisleirin "kuutonen" on hyökätä tämän kimppuun. Kuutoset ovat kuudensia Terra Novalle tulleita aikamatkaajia (Shannonit ovat kymmenensiä), jotka Jimille vielä tuntemattomasta syystä hyökkäilevät Terra Novalaistan kimppuun. Josh puolestaan näkee siirtokunnan ulkopuolella mystisiä matemaattisia merkintöjä kallioissa ja joutuu uusien kaveriensa kanssa pulaan kun vihamieliset slasher-saurukset hyökkäävät heidän kimppuunsa. Jim lähtee mukaan pelastuspartioon.
Kaksiosainen pilottijakso on täynnä kliseisiä hahmoja ja tilanteita, mutta jostain syystä tästä jaksoi silti jossain määrin innostua. Mystiset merkinnät kallioissa, kuutoset, tietokoneilla luodut dinosaurukset ja jopa päähenkilö Jim Shannon olivat tarpeeksi kiinnostavia että haluaa nähdä lisää jaksoja. Kehno sarja tämä on siltikin, sen voi todeta jo muutamista kökön näköisistä tietokonetehosteista, vaikkakin yhden jakson tekemiseen on käytetty noin 4 miljoonaa dollaria. Sarjaa on kuvattu jo kolmetoista jaksoa, yleensähän ensin tehdään vain pilottijakso ja katsotaan onko se tarpeeksi hyvä jotta voidaan tehdä lisää jaksoja. Vastaavasti on menetelty viime aikoina ainakin The Walking Dead-sarjan kanssa, jota tehtiin heti kuusi jaksoa ja josta tilattiin toinen tuotantokausi ennen kuin ensimmäinen kausi ehti edes kunnolla käynnistyä televisiossa. Zombiet taisivat olla riittävän suuri syy The Walking Deadin tapauksessa. Tämän sarjan kohdalla riittävän suuri syy oli ilmeisesti dinosaurukset ja Steven Spielbergin mukanaolo. Ja kyllähän tälläisiä scifisarjoja pitääkin tehdä, sillä joukosta löytyy usein joku hyväkin. Aika näyttää onko tästä sarjasta parempaan kuin mitä tämä pilottijakso tarjosi.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Transformers: Dark of the Moon


316. Michael Bay: Transformers: Dark of the Moon (Transformers: Kuun pimeä puoli) **
Michael Bay lupaili kakkososan jälkeen, että kolmososa tulee olemaan jälleen ainakin jossain määrin järjellinen elokuva. Mies puhui paskaa.
Autobotit pitävät Optimus Primen (äänenä Peter Cullen) johdolla maassa huolen ettei Megatronin (äänenä Hugo Weaving) johtamat Decepticonit pääse jälleen yrittämään maailman valloitusta. He saavat myös selville, että kuussa on Cybertronilaista tekniikka, joka putosi sinne 1960-luvulla ja oli syynä Yhdysvaltain ja Venäjän kuukilpailuun, jonka yhdysvallat voitti laskeutumalla ensimmäisinä ihmisinä kuuhun vuonna 1969. Takaisin maahan tuotiin osa kuuhun pudonneesta avaruusaluksesta, jota Autobotit kutsuvat arkiksi. Tämän kuultuaan Autobotit matkaavat kuuhun ja tuovat arkissa lepäävän Sentinel Primen (äänenä Leonard Nimoy) maahan ja virvoittavat tämän Johtajuuden Matrixilla.
Samaan aikaan työttämänä ollut Sam Witwicky (Shia LaBeouf) saa työpaikan Accuretta Systemsista postipoikana ja pääsee salaliiton jäljille. Decepticonit ovat nimittäin liitossa joidenkin ihmisten kanssa ja yrittävät saada käsiinsä arkissa olevia pilareita, jotka toimivat avaruussiltana ja voivat tuoda sota-aseita Cybertronista. Mukana kuvioissa on myös Samin uusi tyttöystävä Carly Spencer (Rosie Huntington-Whiteley), jonka rikas pomo Dylan (Patrick Dempsey) tuntuu olevan jotenkin kytköksissä salaliittoon. Mukaan soppaan saadaan myös aiemmista osista tutut Simmons (John Turturro), Lennox (Josh Duhamel) ja Epps (Tyrese Gibson) sekä uusina tuttavuuksina Mearing (Frances McDormand), Bruce Brazos (John Malkovich) ja Dutch (Alan Tudyk). Asiat johtavat lopulta sotaan Autobotien, ihmisten ja Decepticoneiden välillä, joka käydään Chicagossa.
Hommahan on jälleen kerran hirveä sekasotku, josta ei ota selvää edes Michael Bay itse. Aiemmista osista jaksoi vielä jossain määrin nauttia, mutta tästä ei saanut enää oikeastaan mitään nautintoa irti. Shia LaBeoufin näyttelemä Sam on edelleen rasittava inisijä, jonka suu ei pysy millään kiinni. Megan Foxin haistatettua vitut Michael Baylle on Samin tyttöystäväksi pitänyt löytää uusi "näyttelijä", ja kukapa sopisi siihen paremmin kuin aivoton malli Rosie Huntington-Whiteley, jonka sääriä ja muotoja Bay kuvailee hidastettuna kameransa läpi, unohtaen että hahmolla pitäisi olla jokin tarkoituskin tarinassa. No tavallaan sellainen tarkoitus löytyykin, mutta jos nyt oikein kriittisesti katsotaan niin tässä olisi ollut Carlyn lisäksi varmaankin noin 10 hahmoa, jotka oltaisiin voitu helposti poistaa ja keskittyä tekemään ihan oikea elokuva eikä sekasotkua turhilla hahmoilla. Kestoahan elokuvalla on yli kaksi ja puoli tuntia, eli aivan liikaa.
Uskaltaisikohan toivoa, että Michael Bay päästäisi jonkun muun ohjauspuikkoihin seuraavassa osassa ja saataisiin vihdoin edes jossain määrin aidosti hyvä Transformers-elokuva? Sellainen olisi nimittäin mahdollista tehdä, hahmoissa on potentiaalia (näyttelijämuutoksia toki pitäisi tehdä) ja kunnon robottitaisteluita katselee aina mielellään.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Elephant White


315. Prachya Pinkaew: Elephant White
Huono thaileffa amerikkalaistähdillä.
Curtie Church (Djimon Hounsou) on palkkatappaja, joka saa toimeksiannon Bangkokista. Tehtävänä on hoidella päiviltä rikollispomoja, jotka pakottavat lapsia prostituoiduiksi. Apua Curtie saa asekauppias Jimmyltä (Kevin Bacon), jolta löytyy sopivan isokaliiberisia aseita. Tehtävää suorittaessaan Curtie tutustuu Mae-nimiseen prostituoituun (Jirantanin Pitakporntrakul), jota haluaa auttaa. Homma muuttuu kuitenkin vaikeammaksi, kun paljastuu ettei toimeksiantaja olekaan ihan se kuka väittää olevansa.
Kehnosti ohjattu, kuvattu ja rytmitetty toimintayritys, josta ei löydy juuri mitään hyvää. Hounsou ja Bacon ovat ilmeisesti luulleet pääsevänsä samanlaiseen toimintaleffaan kuin Pinkaewin aiemmat ohjaukset Ong-bak ja Tom yum goong, mutta ovat tainneet pettyä pahasti, sillä vetävät roolinsa varsin hengettömästi. Tony Jaa oli noiden aiempien elokuvien hyvyyden suurin syy, ja kun mies on poissa, ei Pinkaew oikein osaa tehdä kunnon elokuvaa, vaikka tavallaan aineksia siihen olisi. Elokuva jossa tapetaan kusipäärikollisia isoilla aseilla pitäisi aina toimia, mutta eipä näköjään toimi kuitenkaan. Varsinkin elokuvan hengellinen sanoma oli todella tarpeetonta, kuten myös "yllätysloppu", joka ei ollut yllätys ainakaan minulle. Mitään muuta katsomisen arvoista tässä ei ollut kuin isot aseet, joilla paskiaisrikollisia ammuttiin hengiltä.