1. Nightcrawler (2014) *****
Vitun mahtava. Dan Gilroyn
ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Nightcrawlerissa Jake
Gyllenhaalin esittämä niljakas Lou Bloom on valmis mihin
tahansa saadakseen työtä. Eräänä yönä hän sattuu
onnettomuuspaikalle, jonne ilmestyy nopeasti myös kameramiehiä,
jotka kuvaavat työkseen onnettomuuksia, tulipaloja, rikoksia ja
murhia, kaikessa karmeudessaan. Lou innostuu heti työstä, hankkii
kuvausvälineet, skannerin jolla kuunnella poliisiradiota ja alkaa
kierrellä tapahtumapaikkoja yrittäen ehtiä ensimmäisenä paikalle
saadakseen mehukkaimman matskun saadakseen sen pyörimään
tv-uutisiin ja ennen kaikkea saadakseen maksun työstään. Loun
niljakkuus selviää pikkuhiljaa myös tv-uutisten kuvamatskuista
päätävälle Ninalle (Rene Russo) ja Loun palkkaamalle
työharjoittelija Rickille (Riz Ahmed). Kaikin puolin
täydellinen elokuva.
2. Ace in the Hole (Tuhansien
silmien edessä) (1951) ****
Entinen kaupunkilaisreportteri Chuck
Tatum (Kirk Douglas) saapuu New Mexicoon ja myy itsensä heti
pieneen paikallislehteen reportteriksi ja jää odottamaan suurta
juttuaan jolla pääsisi takaisin isoihin lehtiin töihin. Vuotta
myöhemmin Chuck on kuolla kyllästymiseen kirjoittaessaan uutisia
jotka eivät kiinnosta ketään. Sitten Chuck sattuu paikalle kun Leo
Minosa niminen mies (Richard Benedict) on jäänyt jumiin
intiaanien entiseen kallioluolaan. Alkaa armoton viikon uutissirkus
kun Chuck alkaa lypsämään jutusta irti kaiken mahdollisen vaikka
kunnollinen pelastusoperaatio tuskin kestäisi muutamaa päivää.
Chuck alkaakin ohjailla kaikkia osallisia viivyttääkseen
pelastumista. Uusintavaaleihin valmistuva paikallissheriffi on helppo
tapaus, kuten myös pelastusoperaatiota johtava teknikko. Vaikeuksia
tuottaa lähinnä vain Leon tylsistynyt vaimo Lorraine (Jan
Sterling) ja tietysti se että Leo pitäisi oikeasti saada
pelastettua ennen kuin on myöhäistä. Billy Wilderin ohjaama
Ace in the Hole oli 50-luvulla aikaansa edellä kuvatessaan
uutisjuttujen ympärillä pyörivää sirkusta. Amerikkalaisyleisö
ei elokuvan sanomaa ymmärtänyt ja se tuottikin tappiota. Mainio
elokuva.
3. Oliver & Company (Oliver ja
kumppanit) (1988) ***
Ihan ok Disney-piirretty.
4. 21 tapaa pilata avioliitto
(2013) **
Aikas tyypillistä kotimaista komediaa.
Paikoin oli ihan hyvää yritystä, mutta rohkeutta kaivattaisiin
kyllä enemmän tekijöiltä. Hajutonta ja mautonta kun tuppaa nämä
useimmiten olemaan.
5. The Babadook (2014) ***
Amelia (Essie Davis) on leskeksi
jäänyt yksinhuoltajaäiti, joka yrittää pärjätä arjesta
ylivilkkaan hirviöitä pelkäävän 6-vuotiaan poikansa Samuelin
(Noah Wiseman) kanssa. Juuri kun näyttää ettei elämä
voisi mennä enää huonommaksi, löytävät he kirjahyllystään
oudon lastenkirjan, jossa kerrotaan Babadook-hirviöstä, joka vaani
heitä pimeistä nurkista. Essie Davis on roolissaan elokuvan parasta
antia, Noah Wiseman taas on ärsyttävä potkuraivareita saava
kakara. Australialaisen Jennifer Kentin ohjaamaa ja
käsikirjoittamaa The Babadookia on kehuttu ympäri maailmaa,
eikä syyttä. Huonoja puolia oli kuitenkin lopulta liikaa jotta
olisin voinut oikeasti todella tykätä elokuvasta. Kyseessä on
Kentin ensimmäinen kokopitkä elokuva, sellaisena varsin lupaavaa
jälkeä. Mielenkiintoista nähdä mitä tekee jatkossa.
6. Finding Vivian Maier (Vivian
Maierin salaisuus) (2013) ****
Mielenkiintoinen dokumentti vuonna 2009
kuolleesta entisestä lapsenhoitaja Vivian Maierista, joka
kuvasi elinaikanaan yli satatuhatta katuvalokuvaa ja nousi koko
maailman tietoisuuteen kuoltuaan.
7. All the President's Men
(Presidentin miehet) (1976) ****
Tositapahtumiin perustuva elokuva
kahdesta toimittajasta (rooleissa Robert Redford ja Dustin
Hoffman), jotka alkavat penkoa Watergate-skandaalia 70-luvun
alussa ja paljastavat presidentti Nixonin olleen osallisena siihen.
Loppu on tietysti historiaa, eli yksi niistä elokuvista joka
jokaisen kannattaa katsoa ainakin kerran eläessään.
8. Boyhood (2014) ****
Otteita pojan elämästä 12 vuoden
ajalta. Raikas elokuva. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Richard
Linklater kuvasi tätä oikeasti 12 vuoden ajan. Pääosaa
esittävä Ellar Coltrane varttui siinä ajassa 5 vuotiaasta
18 vuotiaaksi, kuten myös Ellarin isosiskoa esittänyt Lorelei
Linklater, Richardin tytär, joka on siis oikeasti syntynyt
samana vuonna kuin Ellar. Heidän vanhempiaan esittävät Patricia
Arquette ja Ethan Hawke,
joista Ethanin oli tarkoitus jatkaa elokuvan ohjaajana jos Richard
sattuisi kuolemaan ennen kuin saisi elokuvan valmiiksi. Varsinaista
käsikirjoitusta ei ollut itseasiassa laisinkaan, vain aloitus,
juonikäänteet ja lopetus oli Richardille selvillä ennen kuvausten
aloitusta. Juoni muovautui 12 vuoden aikana ja siihen tehtiin
muutoksia aiemmin kuvattujen kohtausten pohjalta ja myös näyttelijät
saivat vaikuttaa tarinoihinsa. Lopputulos on raikasta kerrontaa,
hyvin lähellä oikeaa elämää. Tai ainakin amerikkalaista elämää.
Taustalla näkyy niin Irakin sota kuin myös Obaman nousu
presidentiksi.
9. Cold in July
(2014) ***½
Joe R.
Lansdalen kirjaan pohjautuva Cold in July on tyylikäs
80-luvun lopulle sijoittuva rikostrilleri, jossa soi syntikkapoppi,
takatukat ovat muotia ja veri roiskuu. Michael C. Hallin
esittämä takatukkainen perheenisä Dexter... eikun Richard Dane
ampuu eräänä yönä kotiinsa tunkeutuneen rikollisen, jonka isä
(Sam Shepard) janoaa kostoa. Todellinen juonikuvio käynnistyy
vasta tästä ja luvassa on valheita, korruptiota, sekopäisiä
rikollisia ja vähän myös miesten välistä ystävyyttä. Hallin ja
Shepardin lisäksi keskeisessä roolissa nähdään myös Don
Johnsonin esittämä yksityisetsivä. Juonikuvion uskottavuus oli
yksi isoimmista ongelmista, kuten myös taulukehystysliikettä
johtavan perheenisä Danen muuttuminen melkoisen nopeasti
rikollistappajaksi. Mutta jos nämä annetaan anteeksi niin
kyseessähän on varsin viihdyttävä elokuva.
10. Whiplash
(2014) ****½
Andrew (Miles
Teller) haluaa olla rumpalina yksi parhaimmista. Musiikkikoulussa
hän pääsee vaativanana opettajana tunnetun Fletcherin (J.K.
Simmons) johtamaan ryhmään, johon pääsevät vain parhaimmista
parhaat. Säälitön Fletcher suorastaan kiduttaa oppilaitaan ja
osansa saa myös Andrew, jonka Fletcher ottaakin silmätikukseen
tämän lahjakkuuden takia. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Damien
Chazelle kuului lukiossa jazz-bändiin, jota johti varsin vaativa
opettaja. Sittemmin elokuvien pariin siirtynyt Damien kirjoitti
kokemusten pohjalta tämän Whiplashin käsikirjoituksen,
muttei saanut sitä tuotantoon. Vuonna 2012 käsikirjoitus oli
Hollywoodin Black List -listalla, jonne kerätään
vuosittain lupaavia käsikirjoituksia joiden olisi pitänyt päätyä
jo tuotantoon. Lopulta Damien sai rahoituksen lyhytelokuvaversioon,
joka saavutti menestystä Sundancen filmifestareilla alkuvuodesta
2013. Jo siinä Fletcherin roolissa nähtiin J.K. Simmons. Samana
vuonna Damien sai lyhytelokuvan menestyksen ansiosta kerättyä
rahoituksen kokopitkän elokuvan tekemiseen ja loppu on historiaa.
Whiplash on hieno elokuva, etenkin pidin oppilailleen
armottoman opettajan ja itselleen armottoman oppilaan välisistä
henkien taisteluista, loppu kruunasi kaiken. Simmons ja Teller
tekevät loistavat roolisuoritukset. Ei voi muuta kuin suositella.
11. Predestination
(2014) ****
Paradoksi. Hieno
scifileffa Michael ja Peter Spierigiltä.
Ohjaajaveljesten ensimmäinen kokopitkä elokuva oli halvalla tehty
zombiekomedia Undead vuodelta 2003 ja toinen
vampyyritoimintaleffa Daybreakers vuodelta 2009. Kyseessä on
siis kolmas elokuva ja jälki alkaa olla varsin hyvää. Täytyykin
ottaa myös tuo Daybreakers katseluun. Undead on
muistikuvien mukaan ihan katsottava zombiekomedia. Tällä kertaa
veljekset ovat tehneet Robert A. Heinlein All You Zombies
lyhyttarinan pohjalta mielenkiintoisen scifitrillerin, jossa Ethan
Hawken esittämä aikamatkaaja-agentti jahtaa 70-luvulla
pommi-iskuja tehnyttä murhaajaa. Arvasin elokuvan kaikki
juonenkäänteet hyvissä ajoin, oikeastaan jo alusta lähtien, mutta
eipä se katselua hirveästi haitannut. Hawken lisäksi toisessa
keskeisessä roolissa nähdään Sarah Snook, joka tekee
Hawken ohella hienon näyttelijäsuorituksen.
12. '71
(2014) ***
Pettymys. Tätä
on kehuttu kovasti ja ehtinyt voittaa muutamia palkintojakin.
Asetelma onkin oikein hyvä, toteutus taas ei. Jack O'Connellin
esittämä nuori sotilas joutuu eroon joukoistaan vuoden 1971
Belfastissa, jossa brittisotilaiden on määrä pitää yllä
järjestystä. Paikalliset alkavat kuitenkin mellakoimaan ja sotilaan
on yritettävä selviytyä yöstä hengissä. Jo alkupuolen heiluva
kuvaus rupesi vituttamaan, jonka jälkeen oli vaikea tykätä
loppuelokuvasta. Ja kun ohjaus ja editointikaan ei oikein toiminut,
niin eipä tästä oikein pitämään pystynytkään. Musiikit olivat
sentään hyvät, eikä näyttelijäsuorituksissakaan hirveästi
valittamista ollut, ei tosin hirveästi ylistämistäkään.
Päähenkilö jäi aikamoisen turhanpäiväiseksi tyypiksi.
13. The Grand
Budapest Hotel (2014) ****
Mainio elokuva
jälleen Wes Andersonilta. Kyseessä on myös Andersonin
elokuvauran menestynein elokuva kaupallisesti. Yhdysvalloissa elokuva
keräsi kassatuloja lähes 60 miljoonaa dollaria, suurin menestys
tuli kuitenkin kansainvälisesti, 115 miljoonaa dollaria (suurin osa
Euroopasta ja Australiasta), joten maailmanlaajuiset kokonaistulot
nousivat peräti 172 miljoonaan dollariin. Vertailuna Andersonin
toiseksi eniten kassatuloja kerännyt elokuva The Royal Tenenbaums
keräsi kassatuloja 71 miljoonaa dollaria. The Grand Budapest
Hotel kertoo Grand Budapest-hotellin vastaanottovirkailija
Gustave H:n (Ralph Fiennes) ja pikkolo Zero Moustafan (Tony
Revolori) ihmeellisistä seikkailuista ensimmäisen ja toisen
maailmansotien välissä kuvitteellisessa Zubrowkan valtiossa
Euroopassa. Andersonille tyypilliseen tapaan elokuva on sekoitus
taiteellista ja viihteellistä kerrontaa. Eikä tietysti voida
unohtaa lukuisia tunnettuja näyttelijöitä sivurooleissa, kuten,
Adrien Brody, Willem Dafoe, Jeff Goldblum,
Harvey Keitel, Jude Law, Edward Norton, Saoirse
Ronan, Tilda Swinton ja Bill Murray.
14. Wrong Turn
6: Last Resort (Unrated-versio) (2014) **
Juoneen kun
oltaisiin panostettu edes hitunen enemmän niin tämä olisi voinut
olla ihan kelvollinen jatko-osa Wrong Turn-leffoille.
Seksikohtaukset oli melkein kuin pornoleffoista, keskeisissä
rooleissa nähdyt naisnäyttelijät oli sen mukaiseisesti valittu,
eli kaikki nähtiin alasti. Siitäpä suurimmat plussat. Parit ihan
kivat kuolemat tarjoili myös (mm. paloletku perseeseen), mutta
tosiaan juoni oli sen verran kädetön ettei tästä voinut hirveästi
tykätä. Dvd, blu-ray ja netin kautta myyty tiedostoversio vedettiin
pois myynnistä kun selvisi että yhdessä kohtauksessa oli käytetty
luvattomasti kadonneen ja kuolleena löytyneen vanhan naisen kuvaa,
mikä tietysti järkytti naisen omaisia. Asiaa käsiteltiin
oikeudessa asti. Ilmeisesti asia saatiin kuitenkin sovittua sillä
elokuvaa alettiin myydä jälleen. Julkaistaan myös Suomessa
helmikuussa 2015.
15. John Wick
(2014) ****
Hyvää toimintaa.
Ex-palkkatappaja John Wick (Keanu Reeves) palaa hommiin kun
hänen koiransa tapetaan ja autonsa varastetaan. Chad Stahelski
ja David Leitch aloittivat elokuvauransa jo 90-luvulla, ensin
stuntmiehinä ja sittemmin kohoten stuntkoordinaattoreiksi. Keanu
Reeves tutustui kaksikkoon jo The Matrix elokuvia tehdessään
ja luettuaan John Wickin käsikirjoituksen halusi heidät
suunnittelemaan elokuvan toimintakohtaukset ja toivoi miesten olevan
kiinnostunut myös ohjaamisesta. Näin kävikin. Kyseessä on Chadin
ja Davidin ensiohjaus, tosin David ei saanut ohjaajan krediittiä
lopputeksteihin. Kaksikon kokemattomuus näkyi vielä melkoisesti
ohjauksessa, etenkin juonenkuljetus olisi saanut olla vieläkin
tiukempaa. Ensimmäiseksi ohjaustyöksi John Wick on kuitenkin
aikamoisen erinomainen suoritus. Vuosien stuntkokemus näkyy etenkin
toimintakohtauksissa, joita on runsaasti. Veri roiskuu kun Keanu
Reevesin esittämä John Wick pistää ukkoja kylmäksi. Jatko-osa on
mahdollisesti tulossa jossain vaiheessa. Keanu Reevesilta on tulossa
useita elokuvia tänä vuonna, joten mies on tekemässä ihan
kunnolla paluuta näyttelijäksi. Vuoden 2009 jälkeenhän mies
näytteli vain muutamissa elokuvissa ja kokeili välillä myös
ohjaushommia (Man of Tai Chi) ja näytti jo hetken siltä että
miehen näyttelijäura alkaa olla ihan finaalissa (47 Ronin
oli aikamoisen paha floppi), mutta tämä John Wick
antaa jälleen lupauksia siitä että ura voisi lähteä taas
nousuun. Eli Rothin ohjaama Knock Knock kauhuelokuva
ainakin kuulostaa kiinnostavalta. Kuten myös Rain-minisarja,
jossa Keanu esittäisi jälleen palkkatappajaa.
16. Død snø 2
(Dead Snow 2) (2014) ***½
Mainio
zombiekomedia. Ekalle osalle tuli annettua peräti neljä tähteä
aikoinaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen oikea pistemäärä
lienee kolme ja puoli tähteä, kuten tällekin. Jos katselisin ekan
osan uudestaan voipi olla että tämä kakkososa olisi hitusen
ykköstä parempi. Tommy Wirkolalla on selkeästi sydäntä
mukana kun on tätä ohjannut. Braindeadit ja The Evil
Deadit on katsottu moneen kertaan.
17. Electric
Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films (2014) ****
Mainio dokumentti
Cannon Filmsin noususta ja tuhosta. Kun israelilaiset serkukset
Menahem Golan ja Yoram Globus olivat valloittaneet
kotimaansa valkokankaat elokuvillaan 70-luvulla, he päättivät
valloittaa seuraavaksi Hollywoodin. He ostivat roskaleffoista
tunnetun Cannon Films-tuotantoyhtiön vuonna 1979 puolella
miljoonalla dollarilla ja alkoivat suoltaa leffoja ulos
parhaimmillaan yli 50 kappaleen vuosivauhdilla. Tuloksena syntyi läjä
elokuvia, joista suurin osa on karseata
paskaa, mutta joukkoon mahtuu myös useita helmiä, kuten
toimintaklassikot Enter the Ninja, American Ninja,
Death Wish III,
Bloodsport ja Cobra,
eikä pidä unohtaa Tobe
Hooperin ohjaamia
elokuvia The Texas Chainsaw Massacre II
ja Lifeforce. Golan ja
Globus rakastivat elokuvia, mutta niiden tekeminen olikin sitten ihan
eri juttu. Kaksikko osasi kyllä myydä elokuvansa jo ennen kuin
kuvauksia oli edes aloitettu, yleensä pelkällä julisteella, mutta
menestyvä tuotantoyhtiö tarvitsee vähintään yhden tai pari
kaupallista menestystä vuodessa jotta homma tulee kannattavaksi.
Golan ja Globus pistivät enemmän rahaa menemään kuin saivat
takaisin, joten pikkuhiljaa he olivat veloissa ja lopullinen niitti
tuli 80-luvun lopulla kun Superman IV: The Quest for Peace
ja Masters of the Universe
floppasivat. Laadun sijaan Golan ja Globus keskittyivät liikaa
tisseihin ja roskatoimintaan, tosin välillä heidät palkittiin jopa
Oscar- ja Golden Globe-palkinnoilla. Dokumentin ohjannut Mark
Hartley tunnetaan parhaiten dokumentistaan Not Quite
Hollywood: The Wild, Untold Story of Ozploitation!, jossa
käsitteli Australiassa tehtyjä eksploitaatioleffoja. Tätä
dokumenttia varten Hartley haastatteli Cannon Filmsin ohjaajia,
näyttelijöitä ja muita kameran takana vaikuttaneita tyyppejä,
jotka kertoilevat hauskoja juttuja Golanin ja Globusin tyylistä
tehdä elokuvia. Hartley pyysi myös Golania ja Globusia kertomaan
muistojaan Cannon vuosistaan, mutta he kieltäytyivät ja pistivät
ulos oman dokumentin aiheesta, The Go-Go Boys: The Inside Story of
Cannon Films sai ensi-iltansa toukokuussa 2014 Cannesin
filmifestareilla kolme kuukautta ennen kuin tämä Hartleyn
dokumentti sai ensi-iltansa. Menahem Golan kuoli elokuun 8. päivä
samana vuonna.
