Take This Waltz

Take This Waltz (2011)

Ohjaus: Sarah Polley

Käsikirjoitus: Sarah Polley

Näyttelijät: Michelle Williams, Seth Rogen, Luke Kirby, Sarah Silverman, Aaron Abrams, Vanessa Coelho, Jennifer Podemski

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 146

http://www.imdb.com/title/tt1592281/

Pisteet: ***

Margot (Michelle Williams) on 28-vuotias freelancer-kirjailija, joka tapaa työreissulla Daniel-nimisen (Luke Kirby) komean ja hauskan miehen, johon rakastuu. Kotiin palatessa selviää, että Daniel asuu lähes Margotin naapurissa. Margot on kuitenkin naimisissa, kanakokki Loun (Seth Rogen) kanssa, joten hän yrittää unohtaa tunteensa Danielia kohtaan. Lähes naapureita ollessaan he eivät voi kuitenkaan olla törmäämättä toisiinsa ja pian Margotille selviää, että Daniel on taitelija ja kuljettaa ihmisiä riksalla työkseen. Mitä enemmän he viettävät aikaa yhdessä, sen vaikeammaksi asiat käyvät. Margotin onkin lopulta päätettävä pysyäkö miehensä Loun rinnalla, jota yhä rakastaa, vaiko hypätä uuden ja kiinnostavan tyypin matkaan?

Sarah Polley tunnetaan paremmin näyttelijänä mm. sellaisista elokuvista kuin Dawn of the Deadin uusintaversio, Go ja Splice, mutta sen lisäksi hän on ohjannut itse myös pari elokuvaa. Esikoisohjaus Away from Her oli ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi ja sai muutenkin kehuja kriitikoilta ja katsojiltakin, joten monet odottivat tätä Sarahin toista ohjaustyötä varsin innolla. Itse en ole vielä aiempaa ohjausta nähnyt, mutta tämä oli kyllä ihan kiva draamakomedia. Kokonaisuutena ei mikään hirveän loistava, mutta seassa oli kyllä paljon hienoja hetkiä. Hyvää kuvausta, muutamia mieleenpainuvia musiikkeja ja muutenkin tunnelmaltaan varsin toimiva. Michelle Williams oli hyvä pääroolissa, eikä Seth Rogenkaan ollut hirveästi sen paskempi toisessa keskeisessä roolissa. Luke Kirbyn ja Michellen välillä oli ihan kivasti kanssa kemiaa. Alastomuuttakin löytyi hieman normaalia enemmän, Michelle ja sivurooleissa nähdyt Sarah Silverman ja Jennifer Podemski olivat täysin alasti uimahallin suihkussa. Michelle nähtiin lisäksi muissakin kohtauksissa täysin alasti. Muutoinkaan elokuvassa ei pelätty puhua asioista suoraan, nähtiinpä jopa kolmen kimppaakin sängyssä. Ei siis mikään peruskliseinen Hollywood-draamakomedia kyseessä, vaan tässä ajassa oleva elokuva.

Sarah Polleylla on selkeästi ohjaajakykyjä ja vähän paremman käsikirjoituksen tehdessään voi vielä tehdä todella loistavankin elokuvan. Sellaista odotellessa tämä on ihan suositeltavaa katsottavaa.

Osombie

Osombie (2012)

Ohjaus: John Lyde

Käsikirjoitus: Kurt Hale

Näyttelijät: Corey Sevier, Eve Mauro, Jasen Wade, Danielle Chuchran, William Rubio, Paul D. Hunt, Danny James, Matthew Reese

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 145

http://www.imdb.com/title/tt2141875/

Pisteet: ½

Tylsä paska.

Joogaohjaaja Dusty (Eve Mauro) matkustaa Afganistaniin etsimään veljeään Derekiä (Jasen Wade), joka on vakuuttunut että Osama Bin Laden on vielä elossa, vaikka amerikkalaisjoukot hautasivat hänen ruumiinsa mereen. Derek on nimittäin salaliittoteoreetikko, joka menetti palomiestoverinsa syyskuun yhdennentoista päivän iskuissa ja haluaa kostaa Osamalle henkilökohtaisesti. Pian selviääkin että Derek on oikeassa, tosin Osama on oikeasti kuollut, mutta noussut kuolleista elävänä kuolleena ja kokoaa nyt terroristitovereidensa avustuksella zombiearmeijaa. Dusty kohtaa aavikolla NATO:n erikoisjoukon, joka auttaa häntä etsimään Derekin ja taistelemaan eläviä kuolleita vastaan. Lopulta Derekin on kohdattava Osama ja tuhottava hänet lopullisesti ennen kuin zombiet valtaavat maailman.

Haukotuttavan tylsä halpisleffa. Paskanjauhannan ohella elokuva sisälsi toki toimintaakin, mutta juuri niin huonosti tehtynä kuin tälläisissä halpisleffoissa on tapana. Luulisi Osama Bin Ladenin sisältävän zombieleffan olevan edes hitusen kiinnostavampi tapaus, mutta eipä kyllä ollut. Elokuvan ainut kiinnostava anti oli yhtä NATO:n erikoisjoukon jäsentä esittänyt Danielle Chuchran, joka pääsi tässä huitomaan zombeja palasiksi katana-miekalla. Se ei varsinaisesti ollut se kiinnostava anti, sillä nekin kohtaukset olivat melkoisen tylsästi toteutettuja, mutta Danielle selkeästi osaa käyttää katanaa ja se tästä jäi kiinnostavimpana asiana mieleen. Ihan nätti tyttö muutenkin. Mutta siis ihan paska leffa, en suosittele katsomista.

Kesytöntä kiihkoa

The Naked Jungle (Kesytöntä kiihkoa) (1954)

Ohjaus: Byron Haskin

Käsikirjoitus: Ranald MacDougall, Ben Maddow, Philip Yordan

Näyttelijät: Eleanor Parker, Charlton Heston, Abraham Sofaer, William Conrad, John Dierkes

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 144

http://www.imdb.com/title/tt0047264/

Pisteet: ****

Mainio klassikko.

Vuosi 1901. New Orleansista kotoisin oleva Joanna (Eleanor Parker) saapuu Etelä-Amerikkaan tapaamaan aviomiestään plantaasiomistaja Leiningeniä (Charlton Heston), jota ei ole koskaan tavannut. Leiningen nimittäin tilasi itselleen vaimon New Orleansissa asuvan veljensä kautta kirjeiden välityksellä. Perillä Joannaa odottaa etäinen, kylmä ja itsepäinen mies, joka rakensi plantaasinsa keskelle viidakkoa ja teki siitä kukoistavan. Kaunis, itsenäinen ja lisääntymishaluinen Joanna on kaikkea mitä mies voisi haluta, mutta Leiningen etsii hänestä vain huonoja puolia. Sellainen löytyykin, kun Joanna kertoo olevansa leski. Leiningen ei voi hyväksyä vaimokseen jonkun toisen miehen kanssa ollutta naista, joten Joanna joutaa lähteä pikaisesti paluumatkalle New Orleansiin. Valtava lauma tappajamuurahaisia on kuitenkin lähestymässä plantaasia syöden kaiken tieltään ja Joanna päättää jäädä puolustamaan sitä Leiningenin rinnalle. Hänen rohkeutensa tekeekin Leiningeniin vaikutuksen, joten ehkä heidän yhteiselosta ei tulekaan niin lyhyttä. Ensin olisi vain torjuttava muurahaisten hyökkäys.

Kesytöntä kiihkoa on itselleni tuttu aiemmin vain Ihmemies MacGyverin ensimmäisen tuotantokauden Trumbo's World-jaksosta, jonka juoni on hyvin samankaltainen kuin tämän elokuvan juoni. Tosin siinä kirjemorsiamen sijaan itsepäisen plantaasiomistajan luokse saapuu MacGyver, joka tutkii tiedemiesystävänsä kanssa eläinten outoa joukkopakoa syvällä Amazonin viidakossa. Syyksi selviää tietenkin tappajamuurahaiset, jotka syövät kaiken tieltään viidakossa kulkiessaan. Jaksossa käytettiin tästä elokuvasta myös kuvamateriaalia, lähinnä lopun tulvakohtauksesta. Tuo kyseinen Ihmemiehen jakso toimii huomattavasti paremmin muurahaiskohtausten osalta kuin tämä elokuva. MacGyver käyttää liekinheitintä ja pukeutuu suojapukuun murkkuja vastaan taistellessaan. Tässä hierottiin vähän öljyä vaatteiden päälle ja sytytettiin tulia, eli melkoisen laimeaksi jäätiin siltä osin. Mikäli siis toiminnallisempia versio tappajamuurahaisia vastaan taistelusta kiinnostaa, niin kannattaa katsoa tuo Ihmemiehen jakso. Tämä elokuva sensijaan tarjoili mainion romanttisen osuuden Charlton Hestonin esittämän Leiningenin ja Eleanor Parkerin esittämän Joannan välillä. Tykkäsin ainakin itse tästä puolesta kovasti, vaikka toki jäin kaipaamaan vähän parempaa murkkutoimintaa.

Keinoja kaihtamatta

This Means War (Kienoja kaihtamatta) (Unrated) (2012)

Ohjaus: McG

Käsikirjoitus: Timothy Dowling, Simon Kinberg

Näyttelijät: Reese Witherspoon, Chris Pine, Tom Hardy, Til Schweiger, Chelsea Handler, John Paul Ruttan, Abigail Spencer, Angela Bassett, Rosemary Harris

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 143

http://www.imdb.com/title/tt1596350/

Pisteet: *

Surkea romanttinen agenttitoimintakomedia.

Tuck (Tom Hardy) ja FDR (Chris Pine) ovat parhaita kavereita, jonka lisäksi he ovat myös CIA-agentteja. Viimeisintä tehtävää suorittaessaan he hoitelevat päiviltä rikollispomo Heinrichin (Til Schwaiger) veljen ja Heinrich tietystii vannoo kostoa heille. Agenttikaksikko pistetäänkin pöytähommiin, jolloin heille jää aikaa miettiä omaa elämäänsä. Vaimostaan eronnut ja poikaansa melko harvoin näkevä Tuck haluaisi löytää itselleen elämänkumppanin ja kokeilee löytää sellaisen netin kautta. Kohdalle osuu tuotetestaajana työskentelevä Lauren (Reese Witherspoon), jolla on ollut huonoa onnea miesten kanssa. Sattumalta Lauren tapaa samana päivänä myös FDR:n ja kun kaksikko huomaa myöhemmin ihastuneensa samaan naiseen, he alkavat kilpailemaan siitä kuka hänet saa omakseen. Käytössä on CIA:n voimavarat, joten mikään ei jää näkemättä tai kuulematta. Lopulta Laurenin on päätettävä kumman kanssa tahtoo olla loppuelämänsä. Myös Heinrich ilmaantuu mutkistamaan päätöksentekoa.

Tämän elokuvan huonouden tunsi jo trailereita katsoessaan. Todella hengetöntä menoa koko kestonsa ajan. Huumorista ei ollut tietoakaan eikä kyllä romanttisuudestakaan. McG:n aiempiin meriitteihin kuuluu Charlien enkelit-elokuvaversioiden ohjaaminen, eli mistään vakavasti otettavasta ohjaajasta ei ole kyse. Terminator: Salvation on toki häneltä ihan katsottava elokuva, vaikkei kahden alkuperäisen Terminator-elokuvan veroinen missään nimessä olekaan. Mutta on vaikea ottaa tosissaan miestä, joka käyttää taiteilijanimeä McG. Aivot narikkaan viihdettä tämä elokuva yrittää olla, mutta enpä ainakaan omia aivoja pystynyt narikkaan jättämään tätä pökälettä katsoessani. Häpeällisen huono tämä oli etenkin huumorin osalta ja näyttelijäsuorituksetkin olivat erittäin heikkoja. Tom Hardy on tehnyt ihan hyviä valintoja rooliensa suhteen, mutta tässä mies on tehnyt aivan väärän valinnan. Ymmärrän toki miksi hän on tähän lähtenyt mukaan, ei siinä mitään pahaa ole jos välillä haluaa tehdä tälläisiä kevyitä leffojakin. Ja olisihan tämä voinut vähän parempikin olla, idea kahdesta CIA-agentista taistelemassa samasta naisesta on ihan kohtuu toimiva, mutta toteutus pitäisi olla aivan muunlainen kuin tämä oli. Reese Witherspoon on jo liian vanha tälläisiin rooleihin, jotain aikuisempia rooleja kannattaisi kenties harkita.

Exit Humanity

Exit Humanity (2011)

Ohjaus: John Geddes

Käsikirjoitus: John Geddes

Näyttelijät: Mark Gibson, Jordan Hayes, Dee Wallace, Adam Seybold, Bill Moseley, Stephen McHattie, Ari Millen, Jason David Brown

Kertojaääni: Brian Cox

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 142

http://www.imdb.com/title/tt1781812/

Pisteet: ***½

Hatunnosta tekijöille melkoisen onnistuneesta zombieleffasta.

Eletään Yhdysvaltain sisällissodan jälkeistä aikaa 1870-luvulla. Sodassa taistellut Edward Young (Mark Gibson) alkaa pitämään päiväkirjaa elämästään, samaan aikaan kun kuolleet alkavat herätä eloon ja hyökätä elossa olevien kimppuun muuttaen puremansa ihmiset kaltaisiksiin. Edward löytää vaimonsa muuttuneena ja päästää hänet kärsimyksistä. Heidän poikansa on kateissa ja Edward omistaakin elämänsä poikansa löytämiseen. Hän alkaa myös tutkia kuolleiden käyttäytymistä ja niiden heikkouksia. Matkatessaan hän kohtaa Isaacin (Adam Seybold), jonka sisko Emma (Jordan Hayes) on kaapattu hullun kenraali Williamsin (Bill Moseley) joukkojen maanalaiseen piilopaikkaan. Edward lupautuu auttamaan Isaacia siskon vapauttamisessa ja myöhemmin he kohtaavat myös noidaksi kutsutun Even (Dee Wallace). Maailma on menettänyt inhimillisyyden, mutta ystävyyden, luottamuksen ja rakkauden kautta sen voi löytää uudestaan kaiken hulluudenkin keskellä.

John Geddesin ohjaama ja käsikirjoittama Exit Humanity on todella pienellä budjetilla toteutettu zombieleffa, joka nousee muiden halpiszombieleffojen yläpuolelle onnistuneiden näyttelijäsuoritusten ja tunteikkaan tunnelman ansiosta. Geddesillä on ollut tehdessään sydäntä mukana, hän oikeasti välittää elokuvan hahmoista ja niiden ympärillä olevasta maailmasta. Useimmat tämän kaltaisen halpiszombieleffat onkin tehty täysin vitsimielessä ja ilman että edes välitetään mitä ollaan tekemässä. Todellisten zombieklassikoiden sijaan niiden tekijät tuntuvat nähneen vain niitä aiempia halpiszombieleffoja ja tekevän samaa tylsää paskaa huonoilla zombietehosteilla. Geddes on Romerot ja muutkin zombieklassikot mitä ilmeisemmin katsonut ja ammentanut niistä elokuvaan tunnelmaa. Mutta pelkän Romeron leffojen kopioimisen sijaan hän on tehnyt ihan oman elokuvansa omalla tyylillään.

Draamapuolta on painotettu juonessa ja näyttelijäsuorituksissa. Ja se puoli toimiikin melko yllättäen todella hyvin. Tai ainakin itse tykkäsin kovasti. Jonkun mielestä tämä on varmasti tylsää paskaa kun porukka ei ole koko ajan ampumassa seinillä juoksevia zombeja, mutta sellaiset idiootit saavat puolestani painua vittuun. Todelliset zombiet ovat hitaita ja niin ovat tässäkin. Zombimaskeeraus oli toki tässä aika heikkotasoista, mutta niinpä on ollut myös parhaissa zombieklassikoissa, jopa Romeron Dawn of the Deadissä, joten ei se mikään ongelma ollut. Muutamat zombiet oli tässä toisaalta tosi hyvinkin tehtyjä. Ja kyllähän tästä löytyi toimintaakin. Sisällissodan aikaisilla aseilla paukutettiin ihan kivasti ja välillä käytettiin kättä pidempääkin. Toiminnan suhteen Geddesin taidot eivät vielä kuitenkaan ihan riittäneet ja niiltä osin elokuva jäikin aika torsoksi. Välillä jäi muutamassa kohtauksessa jopa vaiheita näyttämättä, ensin oltiin jossain sisällä ja seuraavana hetkenä kaukana pihalla. Pieni budjettikin tosin varmasti oli esteenä näiden välivaiheiden kuvaamisessa. Osittain tämä oltiinkin ratkaistu pistämällä väliin animaatiopätkiä, jotka toimivat kohtuu hyvin.

Edwardia esittävä Mark Gibson on elokuvan sydän monella tapaa. Mies eläytyy rooliinsa yllättävän tunteikkaasti ja näyttääkin hyvää mallia muille halpisleffojen näyttelijöille. Olipa puitteet kuinka kehnot tahansa, aina kannattaa näytellä niin hyvin kuin vain ikinä pystyy. Geddes on haalinut sivurooleihin muutaman tunnetun kauhunäyttelijän, Dee Wallacen, Bill Moseleyn ja Stephen McHattien. Heistä kukaan ei kuitenkaan ole Gibsonin veroinen rooleissaan, joten kaikki kunnia Gibsonille. Mieluusti katselisin miestä muissakin rooleissa. Adam Seybold ja Jordan Hayes ovat melkoisen tuntemattomia näyttelijöitä, mutta onnistuvat rooleissaan kyllä ihan hyvin. Kertojaäänenä kuullaan Brian Coxin mieleenpainuvaa ääntä. Erittäin mukavan yllätyksen tämä elokuva tarjosi, vaikka aluksi vaikutti melkoisen kakkaiselta halpisleffalta. Kuvauskin oli aika onnistunutta. Toivottavasti John Geddes tekee lisää elokuvia ja mieluusti vielä parempiakin kuin tämä oli.