Nanjing! Nanjing! (City of Life and
Death/Nanjingin verilöyly) (2009)
Ohjaus: Lu Chuan
Käsikirjoitus: Lu Chuan
Näyttelijät: Liu Ye, Gao
Yuanyuan, Fan Wei, Qin Lan, Hideo Nakaizumi, Jiang Yiyan, Yao Di,
John Paisley, Ryu Kohata
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
122
Pisteet: ****
Julma kuvaus Nanjingin verilöylystä
toisen maailmansodan aikana.
Natsisaksan kanssa liittoutunut
keisarillisen Japanin armeija valloittaa Kiinan tasavallan
pääkaupungin, Nanjingin. Kiinalaissotilaat yrittävät taistella
japanilaisia vastaan myös valloituksen jälkeen, mutta joutuvat pian
luovuttamaan. Heidät kerätään yhteen ja teloitetaan julmasti.
Muutamat onnistuvat piiloutumaan siviilien joukkoon. Mutta
japanilaisten julmuudelta eivät ole turvassa myöskään siviilit.
Parhaiten turvassa ovat kansainvälisellä turvavyöhykkeellä olevat
ihmiset. Tämän turvavyöhykkeen sai aikaiseksi saksalainen
liikemies John Rabe (John Paisley), jolla on oikeus liikkua
kaupungissa vapaasti ja pitää kiinalaisia suojeluksessaan. Tämä
ei kuitenkaan estä pillunhimoisia japanilaissotilaita käymästä
välillä käsiksi turvavyöhykkeellä oleviin naisiin. Välillä
alueelle mennään etsimään sinne piiloutuneita
kiinalaissotilaitakin ja sen turvin pyydetään luovuttamaan 100
naista "viihdyttämään" japanilaissotilaita. Raben
kirjanpitäjä, herra Tang (Fan Wei) yrittää pitää vaimonsa ja
tyttärensä turvassa hinnalla millä hyvänsä. Neiti Jiang (Gao
Yuanyuan) taas pyrkii pitämään kaikki turvassa ja katsoa etenkin
naisten perään. Japanilaissotilas Kadokawa (Hideo Nakaizumi) näkee
julmuudet valloittajien näkökulmasta.
Tositapahtumiin perustuva elokuva
kertoo siis Nanjingin verilöylystä 1930-luvun lopulla, jolloin
japanilaissotilaat valloittivat kaupungin ja joukkomurhasivat
satojatuhansia kiinalaisia sekä raiskasivat kymmeniä tuhansia
naisia, joista suurimman osan myös tappoivat. Joukossa oli myös
lapsia, vanhuksia, nunnia ja raskaana olevia naisia. Ulkomaalaisille
perustettiin turvavyöhyke, mutta sinnekin hyökkäiltiin ja siellä
olevia tapettiin. Arvoesineet ryöstettiin ja useita rakennuksia
poltettiin maan tasalle vielä senkin jälkeen kun niitä oltiin
tuhottu ensin pommittamalla. Tuolloin vielä Kiinan tasavallan
pääkaupunkina toiminut Nanjing tuhottiin lähes täydellisesti.
Japani ei ole vielä tähänkään päivään mennessä myöntänyt
tapahtumia ja on jopa väittänyt verilöylyn olevan valhetta.
Surmansa saaneita arvellaan olleen noin 100 000-300 000, tarkkaa
lukemaa tuskin saadaan koskaan selville. John Rabe oli oikeasti
olemassa ja pelasti toimillaan arviolta noin 200 000 ihmisen hengen
antamalla heidän tulla turvavyöhykkeelle, josta osa pakeni ulos
kaupungista turvaan ja osa selvisi hengissä sodan päätyttyä.
John Rabe ei ole kuitenkaan elokuvan
keskeinen päähenkilö, vaan aika puhtaasti vain yksi hahmoista.
Enemmän tässä seurattiin tapahtumia Kadokawan, herra Tangin, neiti
Jiangin ja muutamien muiden silmin. Tai tarkemmin ottaen tässä ei
seurattu tapahtumia erityisesti kenenkään silmin, vaan pysyttiin
aika sivustakatsojana näiden hahmojen rinnalla. Tämä olikin
elokuvan suurin ongelma. Tapahtumia olisi mieluummin seurannut
nimenomaan enemmän jonkun silmin. Lopussa alkoi jo vähän niin
tapahtuakin, mutta aivan liian myöhään. Etenkin alussa oli vaikea
seurata tapahtumia kun ei ollut ketään hahmoa jonka tuntisi.
Kerrontakin oli aika hapuilevaa, ei osattu oikein keskittyä
mihinkään. Ja kun elokuva oli mustavalkoinen, oli myös hieman
vaikea nähdä kuka on kiinalaissotilas ja kuka japanilaissotilas,
asut olivat toki erilaiset, mutta turhan heiluva ja
nopealeikkauksinen kuvaus eivät ainakaan auttaneet. Lopussa onneksi
petrattiin ja olihan tämä muutoinkin melkoisen toimiva elokuva
kaikista ongelmista huolimatta. Pidän kuitenkin enemmän Zhang
Yimoun vuonna 2011 valmistuneesta The Flowers of the War -elokuvasta,
joka taidettiin kuvata samoissa kulisseissa, ainakin hyvin paljon
samoilta näyttivät. Ehdottomasti tämä on suositeltavaa
katsottavaa ihan jo aiheensa puolesta, tälläisiä tapahtumia ei saa
koskaan unohtaa.
Hieman outoa väittää, ettei leffassa tapahtunut mitään, kun siinä koko ajan esitettiin verilöylyn tapahtumia, ei vain lopussa. Sota ei ole mitään draamaa, vaan kaaosta, epätoivoa ja julmuutta, minkä elokuva esitti hyvin. Ja alun ihmettelyn jälkeen kiinalaiset ja japanilaiset kyllä erotti toisistaan hyvin pukujen (ja kielenkin) perusteella.
VastaaPoista"John Rabe ei ole kuitenkaan elokuvan keskeinen päähenkilö, vaan aika puhtaasti vain yksi hahmoista."
Kaikki muutkin elokuvan hahmot olivat Raben lisäksi todellisia ihmisiä, jotka kokivat verilöylyn kauheudet. Miksi sellaisen elokuvan, joka kertoo Nanjingin verilöylystä, pääosaan pitäisi nostaa elokuvan ainoa länsimaalainen?
"Tai tarkemmin ottaen tässä ei seurattu tapahtumia erityisesti kenenkään silmin, vaan pysyttiin aika sivustakatsojana näiden hahmojen rinnalla. Tämä olikin elokuvan suurin ongelma."
Tämä oli kyllä elokuvan suurin ansio. Ei sodassa ole päähenkilöitä ja elokuva taitavasti kuvasi verilöylyn kauhuja eri näkökulmista luisumatta sentimentaamisuuteen tai jonkun nostamiseen Hollywood-sankariksi. Ja Kadokawa oli mielestäni eniten leffan päähenkilö, vaikka olikin japanilainen sotilas.
The Flowers of the War-elokuva on tarina valkoisesta jenkistä, ja sen dramaattisuudesta ja sentimentaalisuudesta huomaa, että Hollywood oli mukana sen tuottamisessa. Hyvin paljon häiritsi, miten yhdysvaltalaista pappia ei elokuvassa ei edes yritetty esittää 1940-lukulaisena herrana joka elää vieraassa maassa sodan kauhujen keskellä, vaan perinteisenä hollywood-leffojen miespääosan esittäjänä, joka vain hymyilee kun kiinalaiset tytöt vieressä vapisevat, rempseästi vislailee naisille (jotka kanamaisesti ovat totta kai heti yhtenä joukkona aivan ihastuksissaan valkoisen jenkin nähdessään :D) ja on niiin tomerana sodan kauhujen keskellä. Täysin epärealistista käytöstä. Ja tämä pappi oli totta kai myös paljon rotevampi ja pitempi kiinalaisiin verrattuna. Oliko todellakin vaikeaa antaa sama rooli kiinalaiselle papille?
Siksi vuoden 2009 elokuva antaa paljon realistisemman ja totuudenmukaisemman kuvauksen tapahtumista sekä kuvaa ihmisten käytöksestä sodan aikana, ilman kenenkään uhrin nostamista jalustalle.