sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Yön Ritarin paluu


The Dark Knight Rises (Yön Ritarin paluu) (2012)
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Jonathan Nolan, Christopher Nolan
Näyttelijät: Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway, Michael Caine, Joseph Gordon-Levitt, Gary Oldman, Morgan Freeman, Marion Cotillard, Matthew Modine, Alon Aboutboul, Ben Mendelsohn, Burn Gorman, Daniel Sunjata, Aidan Gillen, Juno Temple, Liam Neeson, Cillian Murphy, Reggie Lee, Joey King
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 195
Pisteet: ****
Tyydyttävä päätös Nolanin Batman-trilogialle.
On kulunut kahdeksan vuotta Harvey Dentin kuolemasta. Gothamissa vallitsee rauha, sillä kadut ovat puhtaat järjestäytyneistä ja väkivaltaisista rikollisista. Heidät on lukittu Blackgaten vankilaan Dent-lain turvin, joka antaa poliiseille normaalia laajemmat valtuudet rikollisuuden kitkentään. James Gordon (Gary Oldman) on noussut uudeksi poliisipäälliköksi, eikä hän ole vielä halunnut paljastaa totuutta Harvey Dentin kuolemasta. Dentin murhasta etsintäkuulutettu Batman on kadonnut kokonaan ja miljonääri Bruce Wayne (Christian Bale) on lukittautunut kartanoonsa useiden vammojen rampauttamana. Wayne-säätiö on ajautunut tappiotilaan sen jälkeen kun se lopetti epäonnistuneen fuusioenergiahankkeen, joka rikollisissa käsissä olisi voinut tehdä pahaa tuhoa. Rauhallisen Gothamin katujen alla piilee kuitenkin nouseva myrsky Bane-rikollisen (Tom Hardy) muodossa. Tämä aikoo tuhota kaupungin, ensin se on kuitenkin otettava haltuun kiristyksen avulla. Myös kissamaisella ammattilaisvaras Selina Kylella (Anne Hathaway) on omat tavoitteensa kaiken keskellä. Batmanin onkin siis jälleen palattava suojelemaan rakastamaansa kaupunkia James Gordonin, innokkaan poliisialokas John Blaken (Joseph Gordon-Levitt), hovimestari Alfred Pennyworthin (Michael Caine), Wayne-säätiön johtaja Lucius Foxin (Morgan Freeman) ja säätiöön johtoportaaseen nousseen Miranda Taten (Marion Cotillard) tukemana, mutta tällä kertaa vastus saattaa olla liiankin kova.
Christopher Nolanin ohjaama Batman-trilogia sai arvoisensa päätöksen tässä Yön Ritarin paluussa, jossa Batman saa ihan kunnolla turpaansa. Vastassa on nimittäin lihaksikas Bane, joka Batman-sarjakuvissa tuli 90-luvulla tunnetuksi murrettuaan Batmanin selän. Banea esittää Tom Hardy, jonka puheääni on herättänyt varsin paljon krittiikkiä elokuvaa kohtaan, varsinkin ensimmäisen trailerin ilmestyttyä. Puheesta oli monen mukaan vaikea saada selvää. Itsekin kuuntelin miehen ääntä hieman hämmentyneenä vielä trailereita katsoessa, mutta elokuvaa katsoessa asia ei enää vaivannut oikein millään tasolla. Eikä myöskään se että roolia esittänyt Tom Hardy on varsin pienikokoinen lihaksikkaasta olemuksestaan huolimatta. Pienuus oli piilotettu varsin hyvin kuvakulmilla ja korotetuilla kengillä. Elokuvan alkupuolella Bane oli varsin onnistunut hahmo, mutta aivan lopussa miehen osuus jäi vähän laimeaksi. Batmanin ja Banen välinen taistelu elokuvan alkupuolella oli kuitenkin erittäin onnistunut. Sarjakuvissa Bane on vielä lihaksikkaampi ja hänellä on aika erilainen naamio kuin tässä oli. Hahmo on muuten nähty aiemmin Joel Schumacherin ohjaamassa, melkoisen naurettavassa Batman & Robinissa, jossa hahmoa esitti Jeep Swenson. Eipä ole kyllä kyseisen herran roolisuorituksesta oikein minkäänlaista muistikuvaa enää jäljellä.
Kolmannen osan suunnittelu aloitettiin jo samana vuonna kun Yön ritari valmistui, eli 2008. Nolanin paluu ohjaajanpallille ei ollut kuitenkaan täysin selviö, sillä mies epäröi kiinnostaako kolmannen osan tekeminen häntä todella. Tuottajat halusivat pahikseksi Arvuuttajan, jota olisi esittänyt Leonardo DiCaprio, mutta Nolan halusi mukaan Banen, fyysisemmän vastustajan kuin aiemmissa osissa. Jokeria Nolan ei halunnut tuoda takaisin, vaikka siihen olisi tavallaan mahdollisuus ollutkin, joko uuden näyttelijän kera tai Heath Ledgerin Yön ritaria varten kuvattujen ylijäämäkohtausten avulla. Ihan hyvä päätös mielestäni jättää hahmo kokonaan pois. Kuvaukset aloitettiin vuonna 2011, ensin Intiassa ja sitten Yhdysvalloissa Pittsburghissa. Kuvauksia tehtiin myös Los Angelesissa, New Yorkissa, New Jerseyssä, Lontoossa ja Glasgowissa. Valmista tuli vuonna 2012, jolloin elokuva esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle 16. heinäkuuta. Varsinainen ensi-ilta oli 20. heinäkuuta ympäri maailmaa.
Auroran kaupungissa Yhdysvalloissa yksi elokuvaa ensi-iltayönä katsomaan saapuneista poistui kesken näytöksen autolleen, josta haki aseita, kaasunaamarin ja suojaliivit, palasi teatteriin, heitti kaasukanisterin saliin ja avasi tulen aseillaan. 12 ihmistä sai surmansa ja lähes 60 loukkaantui. Poliisi pidätti myöhemmin tekijän teatterin parkkialueella. Seurauksena peruutettiin mm. näyttelijöiden julkiset esiintymiset ja mainontaa rajoitettiin ympäri maailmaa. Joukkomurha vaikutti selkeästi myös elokuvan kassatuloihin, joita kertyi ensi-iltaviikonlopulta Yhdysvalloissa vain 160 miljoonaa dollaria. Sehän on toki todella hyvä tulos, mutta alunperin tuloiksi veikkailtiin reilusti yli 200 miljoonaa, joka olisi rikkonut The Avengersin samana vuonna tekemän ennätyksen 207 miljoonaa dollaria. Toisaalta jos Yön Ritarin paluu olisi tehty The Avengersin tavoin 3D:nä, se olisi noussut kassatuloiltaan selkeästi yli 200 miljoonan dollarin kaikesta huolimatta. 3D-lippujen hinnat ovat nimittäin huomattavasti isommat kuin tavallaisen 2D-elokuvan. Yön Ritarin paluu on kuitenkin tekemässä kelpo tulosta myös toisena viikonloppunaan tätä kirjoittaessani. The Avengers saanee siis pitää asemansa parhaiten menestyneenä supersankarielokuvan, mutta kyllä Yön Ritarin paluu melko lähelle tulee nousemaan.
Elokuvan hyvyydestä isot kassatulot ja muu menestys eivät kerro kuitenkaan mitään, vaan sen päättää jokainen katsoja ihan itse. Itse viihdyin Yön Ritarin paluun parissa melkoisen hyvin ainakin ensikatselun aikana, joten tällä hetkellä se tuntuu Nolanin Batman-elokuvista parhaalta. Aiempien osien pistemäärä on kuitenkin muuttunut melkoisesti uusintakatselujen myötä, joten voi olla että tältäkin putoaa puolikas tai vähintään miinus tulee perään kunhan juonta tarkastelee paremmin uusintakatselun myötä. Nolanilla on todellakin taipumusta tehdä elokuvia jotka ensikatselussa toimivat, mutta paljastuvat toisella tai kolmannella katselukerralla melkoisiksi sotkuiksi juonensa osalta, uusintakatselut näyttävät miten käy tälle osalle. Batmanin ja Banen yhteenoton lisäksi pidin tässä Anne Hathawayn esittämästä Selina Kylestä, joka oli siis Kissanainen, vaikkei Kissanaisen nimeä missään vaiheessa käytettykään. Hahmon taustatarinaa ei hirveästi käsitelty, mikä oli hyvä ratkaisu. Hän oli jo valmiiksi ammattivaras eikä nahkaiselle puvullekaan annettu sen kummempia selityksiä. Jos ei Annesta näyttelijänä pidä niin silloin voi varmasti olla vaikeuksia tykätä hahmosta. Joseph Gordon-Levittin esittämä John Blake oli vähän hätäisen oloisesti kehitetty hahmo, etenkin jäi tajuamatta mistä hän todella oli keksinyt erään tärkeän salaisuuden kun se kerrottiin niin pikaisesti, mutta eiköhän se aukea uusintakatselun myötä paremmin. Melkoisen hölmöjä juttuja elokuvasta kyllä löytyi, mutta annetaan ne vielä anteeksi ensikatselun huumaamana ja maristaan niistä joskus vaikka uusintakatselujen yhteydessä.

Yön ritari


The Dark Knight (Yön ritari) (2008)
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Jonathan Nolan, Christopher Nolan,
Näyttelijät: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart, Michael Caine, Maggie Gyllenhaal, Gary Oldman, Morgan Freeman, Monique Gabriela Curnen, Ron Dean, Cillian Murphy, Chin Han, Nestor Carbonell, Eric Roberts, Ritchie Coster, Anthony Michael Hall, Michael Jai White, William Fichtner
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 194
Pisteet: ****-
Miljonääri Bruce Wayne (Christian Bale) jatkaa taistelua Gothamin rikollisuutta vastaan Batmaniksi naamioituneena. Järjestäytyneen rikollisuuden johtomiehet on tarkoitus saada kerralla kiinni iskemällä näiden rahoihin. Apuna on jälleen luotettava hovimestari Alfred Pennyworth (Michael Caine), Wayne-säätiön johtoon astunut Lucius Fox (Morgan Freeman) sekä rehellinen poliisi James Gordon (Gary Oldman), joka on noussut astetta korkeampaan tehtävään poliisivoimissa. Apua he saavat myös uudelta piirikunnansyyttäjä Harvey Dentiltä (Aaron Eckhart), joka on noussut kaupungin toivonkuvaksi Batmanin ohella. Lisäksi Dent seurustelee Brucen lapsuudenystävä Rachel Dawesin (Maggie Gyllenhaal) kanssa, joka on perillä Batmanin oikeasta henkilöllisyydestä. Mutta perinteiset rikolliset eivät ole Batmanin ainoa murheen aihe, sillä Jokeri-nimellä tunnettu sekopäinen rikollinen (Heath Ledger) on myös tehnyt pahojaan kaupungissa ja aikoo pistää kaupungin täysin sekaisin luomalla kaaosta. Batman, Gordon ja Dent joutuvat Jokerin hirvittävään leikkiin mukaan, eikä kukaan heistä selviä siitä ilman muutoksia.
Christopher Nolanin ohjaaman Batman-trilogian ensimmäinen osa Batman Begins oli jo melkoisen valtaisa menestys, tosin Tim Burtonin ohjaama Batman vuodelta 1989 keräsi hieman sitä enemmän kassatuloja maailmanlaajuisesti. Nolan sai kuitenkin Batman Beginsin menestyksen myötä sen levittäneeltä elokuvastudio Warner Brosilta melkoisen vapaat kädet tätä jatko-osaa kehitellessään. Nimeksi jatko-osalle annettiin jo vuonna 2006 The Dark Knight, suomeksi Yön ritari. Kuvaukset käynnistyivät vuonna 2007 ja valmista tuli vuonna 2008. Ennen valmistumista elokuvassa Jokeria esittänyt Heath Ledger kuoli lääkkeiden yliannostukseen, joten Nolan joutui editoimaan elokuvan loppuun varsin synkissä tunnelmissa. Ledgerin kuolema herätti myös lisäkiinnostusta elokuvaa kohtaan ja ensi-iltana se rikkoikin ennätyksiä kassatuloissa, nousten lopulta kaikkien aikojen menestyneimmäksi Batman-elokuvaksi. Kolmannella osalla voi toki olla pienet mahdollisuudet nousta vielä edelle, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi ettei niin tule käymään. Yön ritari oli myös muutaman vuoden ajan kaikkien aikojen menestynein supersankarielokuva, kunnes The Avengers nousi sen edelle vuonna 2012.
Tähän jatko-osaan Nolan otti vaikutteita mm. Michael Mannin ohjaamasta rikosdraamaelokuvasta Heat, jossa Robert De Niron esittämä pankkiryöstäjä ja Al Pacinon esittämä poliisi ottivat mittaa toisistaan eeppisissä tunnelmissa. Etenkin elokuvan alkukohtaus, jossa Jokeri ryöstää pankin on mieleenpainuva, tosin näin useamman katselukerran jälkeen jo selkeästi laimempi. Keskeisimpinä hahmoina ovat Batman, Harvey Dent ja James Gordon, jotka joutuvat monillakin tapaa Jokerin piinaamaksi. Jokeri kuvataan elokuvassa säännöistä piittaamattomana psykopaattina, joka haluaa vain nähdä maailman palavan ja suunnittelun sijaan tekee mitä ikinä lystää. Tai näin elokuvassa ainakin kovasti toitotetaan. Todellisuudessahan Jokerilla tuntuu olevan koko ajan isompi kuvio menossa ja aina tuntuu löytyvän jokin kikka paeta tai pistää asetelma uusiksi, siis ennalta suunniteltuja juttuja. Ja tässä alkaakin rakoilla elokuvan uskottavuus. Juonikäänteitä heitetään varsinkin elokuvan loppupuolella liiankin paljon. Nolanin ongelmana on liian isojen juonikuvioiden ahtaaminen näihin Batman-elokuviinsa. Kestoa pitäisi olla noin puoli tuntia enemmän jotta niistä voitaisiin tehdä uskottavampia. Tai sitten yksinkertaistaa juonta ihan reilusti.
Myös tässä Nolanin leikkaustyyli oli monin paikoin melkoisen hapuilevaa. Todellista tunnelmaakaan ei oikein osattu luoda, vaan enemmän Nolan pyrkii rakentamaan supersankarifiilistä massiivisilla musiikeilla ja äänitehosteilla. Kun ne kuulee dolby digitalin sijaan stereona, ei niissä riitä oikein potkua. Todellinen koskettavuus tuntuu myös puuttuvan. Kyseessä on toisaalta selkeästi kesäsesonkina levitettävästä elokuvasta, joten viihteestä on siis enemmän kyse. Viihde-elokuvien saralla sekä Batman Begins että myös tämä Yön ritari ovat taas huomattavasti tyypillistä viihdelokuvaa vakavampaa katsottavaa ja siinä piileekin elokuvien yksi hyvyys, etenkin jos elokuvat paremminkin viihteenä katselee. Mutta mitä vakavammin ja syvällisemmin niitä alkaa pohtimaan ja tutkimaan, sitä enemmän ongelmia niistä löytyy. Mutta niinhän käy monien muidenkin elokuvien kohdalla. Nolanin ohjaamien Batman-elokuvien fanit ovat jakautuneet melko selkeästi kahtia, toinen osa pitää Batman Beginsiä parhaana Batman-elokuvana ja toinen taas tätä Yön ritaria. Itse pistäisin tämän Yön ritarin edelleen hieman Batman Beginsin edelle, mutta aika samaa tasoa ne tuntuvat jo olevan, ehkä parin seuraavan katselukerran jälkeen olenkin jo päinvastaista mieltä niistä.