Herrat pitävät vaaleaveriköistä

Gentlemen Prefer Blondes (Herrat pitävät vaaleaveriköistä) (1953)

Ohjaus: Howard Hawks

Käsikirjoitus: Charles Lederer

Näyttelijät: Jane Russel, Marilyn Monroe, Elliott Reid, Charles Coburn, Tommy Noonan, George Winslow, Marcel Dalio, Taylor Holmes, Norma Varden

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 247

http://www.imdb.com/title/tt0045810/

Pisteet: ***

Showtytöt Lorelei Lee (Marilyn Monroe) ja Dorothy Shaw (Jane Russell) ovat parhaita ystäviä. Lorelei haluaa miehensä olevan rikas kun taas Dorothylle kelpaa köyhäkin mies, rakkaus on hänelle kaikkein tärkeintä. Lorelei onkin menossa naimisiin varakkaan suvun pojan, Gus Edmondin (Tommy Noonan) kanssa. Vihkimisen pitäisi tapahtua Pariisissa, jonne on jo matkajärjestelytkin tehty, mutta Gusin isä ei päästäkään poikaansa lähtemään koska pitää Loreleitä pelkkänä rahanahneena blondina. Lorelei lähtee kuitenkin Pariisiin laivalla sillä hänelle ja Dorothylle on järjestetty myös esiintymisiä sinne. Gus pyytää Dorothyä katsomaan Lorelein perään, jottei tämä tekisi mitään tyhmyyksiä ja täten antaisi lopullisen syyn Gusin isälle olla antamatta heidän mennä naimisiin. Lorelei taas aikoo etsiä Dorothyllekin rikkaan miehen laivamatkan aikana. Kaksikon seuraan lyöttäytyy myös rikkaaksi itsensä esittelevä Ernie Malone (Elliott Reid), jolla on syynsä pysytellä heidän lähellään ja erityisesti olla paikalla kun Lorelei tutustuu iäkkääseen miljonääri Francis Beekmaniin (Charles Coburn), jonka vaimon timanttitiaraa himoitsee.

En juurikaan tykännyt elokuvan musikaaliosuuksista, jotka lähinnä vaivaannuttivat. Muutoin Herrat pitävät vaaleaveriköistä oli ihan mainiota komediaa. Elokuva tehtiin samannimisen Broadway-musikaalin pohjalta vuodelta 1949, joka taas pohjautui vuonna 1925 julkaistuun samannimiseen novelliin. Novellin pohjalta oltiin tehty elokuvaversio jo vuonna 1928, joka on sittemmin kadonnut kokonaan. Broadway-musikaaliversiossa Lorelein roolia esitti Carol Channing ja Dorothyä Yvonne Adair. Tämän vuoden 1953 elokuvaversion Lorelein rooliin meinattiin ensin Betty Grablea, mutta Niagarassa vastikään suosiota saanut Marilyn Monroe valittiin lopulta rooliin koska hänelle ei tarvinnut maksaa palkkaa läheskään niin paljoa kuin Bettylle. Bettylle olisi pitänyt maksaa noin 150,000 dollaria kun taas Marilyn tuli maksamaan vain 18,000 dollaria. Monroe ei myöskään saanut pääosanäyttelijän statusta, sillä Jane Russellin nimi oli hänen edellään krediiteissä. Monroe vitsailikin asiasta sanomalla että "olinpa mitä tahansa, olen silti blondi".

Elokuvan ohjannut Howard Hawks taisi olla melkoisissa vaikeuksissa Marilynin kanssa, joka oli kuvausten aikaan vielä nouseva tähti. Tämä kun vaati oikuttelevasti uusintaottoja silloinkin kun Hawks oli jo hyväksynyt kohtaukset kuvatuiksi. Tuotannosta vastannut 20th Century Fox-studio yritti myös saada kuvaustahtia nopeammaksi, johon Hawks tokaisi että heidän tulisi erottaa Monroe, tehdä käsikirjoitus uudestaan ja lyhentää sitä sekä etsiä hänen tilalleen uusi ohjaaja. Jotenkin Hawks onnistui kuitenkin saamaan elokuvan valmiiksi, josta tulikin suuri menestys. Kriitikot ylistivät ja katsojatkin tykkäsivät. Kassatuloja kertyi ilmeisesti yli 7 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, mikä oli tuohon aikaan melkoinen summa. Monroe sai nopeasti melko samanlaisen roolin samana vuonna valmistuneesta elokuvasta Kuinka miljonääri naidaan, jossa näyttelivät myös Betty Grable ja Lauren Bacall ja oli vielä tätäkin isompi menestys ainakin kassatuloissa.