120. The East (2013) ****
Hyvä draamatrilleri, jossa yksityiselle vakoojafirmalle
työskentelevä Sarah (Brit Marling) soluttautuu The
East-nimellä tunnettuun ekoterroristiryhmään. Ryhmään
tutustuessaan Sarah alkaa pohtia omia arvojaan ja alkaa lähentyä
ryhmän karismaattisen johtajan Benjiin (Alexander Skarsgård)
kanssa. Muissa rooleissa Ellen Page, Toby Kebbell,
Shiloh Fernandez, Patricia Clarkson, Jason Ritter,
Julia Ormond ja Jamey Sheridan. Brit Marling todistaa
jälleen olevansa yksi lahjakkaimmista naisnäyttelijöistä
Yhdysvalloissa tällä hetkellä.
121. The Bling Ring (2013) **½
Hieman samanlainen kuin Harmony Korinen Spring Breakers,
paitsi paljon huonompi ja ihan eri aiheesta. Joukko teinejä etsii
netistä julkkisten kodit ja menevät pöllimään niistä vaatteita,
koruja ja muuta turhanpäiväistä luksuskamaa. Sivuroolissa Emma
Watson.
122. World War Z (Unrated-versio) (2013) ****
Tämä hieman pidempi unrated-versio ei hirveästi eronnut
teatteriversiosta. Eka katselu toimi paremmin, mutta edelleenkin
yllättävän pätevää kauhutoimintaa.
123. Fast & Furious 6 (Extended-versio) (2013) ***½
Tämä extended-versio on hieman pidempi kuin teatteriversio, lähinnä
lisätty hieman väkivaltaa. Ihan kivaa viihdettä toisellakin
katselulla.
124. R.I.P.D. (R.I.P.D. - Haamukytät) (2013) *½
Melkoisen paska toimintakomedia, jossa Ryan Reynoldsin
esittämä poliisi saa surmansa ja liittyy kuolleista poliiseista
koostuvaan haamukyttäosastoon. Pariksi hän saa Jeff Bridgesin
esittämän länkkärisheriffin. Muissa rooleissa Kevin Bacon,
Stephanie Szostak ja Mary-Louise Parker. Ryan
Reynoldsilla ei tunnu olevan onnea roolivalinnoissaan, sillä tämä
on Green Lanternin tavoin haukuttu melkoisen paskaksi
kriitikoiden ja yleisön toimesta, menestystä pitäisi tulla
melkoisen pian jos meinaa saada lisää isoja rooleja. Jeff Bridgesin
möngerryksestä ei saanut juuri mitään selvää ja tehosteet
olivat paikoin kusisen huonoja.
125. River of No Return (Joki jolta ei ole paluuta) (1954)
***½
Laulukohtauksia oli ehkä yksi liikaa, mutta muuten aikamoisen hyvä
lännenleffa, jossa Robert Mitchum ja Marilyn Monroe
pakenevat lautalla intiaaneja pitkin jokea jolta ei ole paluuta.
Mukana myös Mitchumin poikaa esittävä Tommy Rettig.
Inkkarit kuvataan melkoisen tyhminä ja raiskauskohtaus tuli täytenä
yllätyksenä.
126. This is the End (2013) **
Aika tylsä ja huumoriton komedia, jossa joukko julkkisnäyttelijöitä
(Seth Rogen, Jay Baruchel, James Franco, Jonah
Hill, Danny McBride, Craig Robinson) linnoittautuu
James Francon kotiin tuomiopäivän koittaessa. Lopussa nähtiin itse
perkele, joka oli ihan kivasti toteutettu ja pelastikin hieman
elokuvaa, mutta aikas paskahan tämä siltikin oli. Mukana myös Emma
Watson, Michael Cera, Rihanna, Christopher
Mintz-Plasse, Channing Tatum ja Backstreet Boys-bändin
pojat.
127. The Lifeguard (2013) **½
Ihan kiva indiedraama kolmekymppisestä Leighistä (Kristen Bell),
joka lopettaa toimittajan työt New Yorkissa, muuttaa takaisin
vanhempiensa luokse Connecticutiin ja menee takaisin lapsuuden
työhönsä uimavalvojaksi. Samalla hän tutustuu 16-vuotiaan
pikku-Jasonin (David Lambert) kanssa, jonka kanssa aloittaa
seksisuhteen. Aineksia olisi ollut huomattavasti parempaankin
pohdiskeluun, jäi siis turhan vaisuksi sisällön suhteen vaikka
ihan katsottava olikin. Näyttelijäsuoritukset olivat aikas hyviä,
ohjaukseen olisi tarvittu enemmän särmää. Kristen Bell nähtiin
muutaman kerran vähissä vaatteissa, mutta pelkän nakuilun takia
tätä ei kannata silti katsella.
128. The Hangover Part III (Kauhea kankkunen 3) (2013) **½
Löysä päätös kankkustrilogialle. Ilman Ken Jeongin
esittämää Chow'ta tämä olisi ollut erittäin tylsää
seurattavaa. Sekopäinen kiinalaismies nimittäin herätti elokuvan
eloon aina ruudulle päästessään. Zach Galifianakisin
esittämän Alanin vitsit olivat erittäin vähissä ja Bradley
Cooper tuntui olevan lähinnä lomailemassa Philin roolia
esittäessään. Lopputekstien aikana näytetty lisäkohtaus oli
rivompi kuin kaikki mitä näytettiin sitä ennen.
129. After Earth (2013) **
Isä (Will Smith) ja poika (Jaden Smith) tekevät
avaruusaluksella pakkolaskun maa-planeetalle tuhat vuotta sen jälkeen
kun ihmiset joutuivat muuttamaan sieltä planeetan muututtua
ihmisille vaaralliseksi. Selviytyäkseen pojan on matkattava sata
kilometriä löytääkseen aluksen peräosassa olleen hätämajakan
kutsuakseen apua. Pojan on kirjaimellisesti voitettava pelkonsa,
sillä planeetan karun ilmaston lisäksi esteenä on hirviö, joka
pystyy haistamaan ihmisen pelon ja löytää siten saaliinsa. Ei niin
paska kuin odotin, mutta aikamoisen tuhnu leffa silti. Jaden Smithin
esittämä kakara oli erittäin ärsyttävä ja olisi saanut kuolla
heti alussa, sen sijaan oltaisiin voitu katsella puolitoista tuntia
kauniita maisemia, joita nyt esiteltiin aivan liian vähän. M. Night
Shyamalanin odotin nolaavan jälleen itsensä ohjaajan pallilla,
mutta yllättäen hän ei ollutkaan pääsyynä elokuvan huonouteen.
130. Blue Caprice (2013) ***
Tositapahtumiin perustuva rikosdraama, jossa yhteiskunnalle vihainen
mies (Isaiah Washington) ottaa suojiinsa hylätyn pojan
(Tequan Richmond) ja alkavat tappamaan ihmisiä
tarkkuuskiväärillä sinisellä Capricella ajellen. Vuonna 2002
kyseinen kaksikko piti Washingtonin aluetta paniikissa kuukauden ajan
tappaen kymmenen ihmistä ja haavoittaen kolmea. Elokuvassa kerrotaan
lähinnä mitä tapahtui sitä ennen, mutta lopussa näytetään myös
mitä kaksikolle lopulta tapahtui. Tosin osittain tapahtumia oltiin
muutettu, ilmeisesti pienen budjetinkin takia. Isaiah Washington ja
Tequan Richmond tekevät hyvät roolisuoritukset pääosissa,
Alexander Moorsin ohjaus taas oli paikoin turhan tylsää.
Katsomisen arvoinen elokuva jo ihan aiheensa takia.
131. Seed of Chucky (2004) **
Child's Play-elokuvasarjan neljäs osa Chuckyn morsian
alkoi viedä sarjaa enemmän komediallisempaan suuntaan ja tätä
viidettä osaa voi jo sanoa kauhuparodiaksi. Valitettavasti meno on
liikaa Scary Movieiden tyylistä lapsellista hölmöilyä eikä
kauhusta ole tietoakaan. Aiemmat osat käsikirjoittanut Don
Mancini istahti tässä ohjaajan pallille ja toimi edelleen myös
käsikirjoittajana. Mies suoriutuu käsikirjoituspuolesta vielä
kohtuu hyvin, mutta ohjaajana ei vielä hallitse hommaa oikein
ollenkaan, elokuva näyttää enemmän joltain halvalta tv-sarjan
jaksolta kuin oikealta elokuvalta. Chucky (äänenä Brad Dourif)
ja Tiffany (äänenä Jennifer Tilly) olivat edelleen varsin
onnistuneita hahmoja, mutta heidän lapsensa Glen/Glenda aivan
kammottavan huono. Mukana myös Jennifer Tillyn esittämä Jennifer
Tilly ja S Club 7-bändistä ja tv-sarjasta tuttu Hannah
Spearritt.
132. Curse of Chucky (Unrated-versio) (2013) ***½
Don Mancini istahti myös tässä ohjaajan pallille, kuten
myös käsikirjoitti, ja yllättäen hän on saanut aikaiseksi
aidosti hyvän kauhuelokuvan, ainakin jos vertaa edelliseen osaan.
Komediapuoli on unohdettu tällä kertaa lähes kokonaan ja
oikeastaan kaksi edellistä osaa on myös jollain tapaa unohdettu
juonen osalta. Jennifer Tillyn esittämä Tiffany on tosin
jälleen mukana pienessä cameoroolissa, mutta muita yhtäläisyyksiä
Chuckyn morsiameen ja Seed of Chuckyyn ei oikein löydy.
Tappajanukke Chucky (äänenä Brad Dourif) ilmestyy tällä
kertaa halvaantuneen Nican (Brad Dourifin tytär Fiona Dourif)
luokse ja tappaa tämän äidin. Paikalle saapuvat Nican sisko Barb
(Danielle Bisutti), Barbin mies Ian (Brennan Elliott),
heidän tyttärensä Alice (Summer H. Howell) ja lapsenlikka
Jill (Maitland McConnell) joutuvat Chuckyn uhreiksi yksi
toisensa jälkeen ennen kuin selviää miksi Chucky on heidän
luokseen saapunut. Chuckyn tappajapuoli paljastuu pikkuhiljaa ja
vasta aivan lopussa hän alkaa kunnolla liikkua, mikä oli hyvä
sillä hahmo toimii paremmin kun hän on välillä pelkkä
liikkumaton nukke. Lopputekstien jälkeen nähdään myös eräs
toinen aiemmista osista tuttu näyttelijä cameoroolissa.
Alunperin suunniteltiin että elokuvasarjalle tehtäisiin aivan uusi
aloitus, eli uusintaversio ensimmäisestä osasta, mutta
päädyttiinkin tekemään tämä suoraan videolevitykseen mennyt ja
vain 5 miljoonalla dollarilla tehty kuudes osa. Vielä vuonna 2004
Seed of Chuckyn tekeminen maksoi 12 miljoonaa dollaria ja
jälki oli teknisesti melkoisen kammottavaa, nyt vuonna 2013
digitaalisesti kuvattuna (ainakin niin oletan) rahaa ei ole tarvinnut
käyttää läheskään yhtä paljoa ja jälki on teknisesti
valovuosia parempaa. Elokuvan loppuratkaisu oli osittain vähän
hölmö, mutta osittain myös erinomaisen tyly. Uusintaversion
tekeminen on edelleen suunnitteilla, mutta nähtäväksi jää
tehdäänkö sitä vai jatketaanko kuitenkin jatko-osien tekemistä.
Don Mancinia tuskin saa niiden tekemisestä pois kirveelläkään.
133.
One Tough Bastard
(Varsinainen äpärä)
(1996) ***
Aineksia oli todella mainioon
ysäritoimintaan, mutta juoni oli liiankin hölmö. Kersantti John
Northin (Brian Bosworth) tytär ja vaimo tapetaan ja mies saa
itsekin useasta luodista. Murhaaja Marcus (Jeff Kober) pääsee
vapaalle jalalle kun likainen FBI-agentti Karl Savak (Bruce Payne)
vapauttaa hänet tarvitakseen häntä asekauppojen järjestelyssä.
Sairaalasta päästyään North lähtee Marcuksen perään ja pääsee
samalla Savakin likaisten bisnesten jäljille sekä tutustuu
Marcuksen huumebisneksiin sekaantuneeseen 12-vuotiaaseen poikaan,
jolle yrittää opettaa ettei kosto ole paras ratkaisu samalla kun
aikoo itse kostaa Marcukselle. Toimintapuoli toimi hyvin, juonta oli
tosiaankin liikaakin, vähemmälläkin oltaisiin selvitty samaan
lopputulokseen. Bruce Payne vetäisi hyvän pahisroolin ja Brian
Bosworth oli sopivan pökkelö sankari. Ohjaaja Kurt Wimmer
tunnetaan paremmin Cubicin ja Ultravioletin ohjaajana,
nykyään mies tuntuu siirtyneen pelkästään käsikirjoittajaksi ja
on sillä puolella saavuttanut ihan hyvää menestystä.
Aika lailla olin samaa mieltä After Earthista! Will Smithin ja pojan hymistely ei oikein purrut.
VastaaPoistahttp://kinoteekki-elokuvakritiikki.blogspot.fi/