Waiting for Superman

Waiting for Superman (2010)

Ohjaus: Davis Guggenheim

Käsikirjoitus: Billy Kimball

Haastateltavat: Anthony, Francisco, Bianca, Daisy, Emily, Geoffrey Canada, Michelle Rhee, Bill Gates

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 373

http://www.imdb.com/title/tt1566648/

Pisteet: ****

Mielenkiintoinen ja koskettavakin dokumentti amerikkalaisesta koulusysteemistä.

Useiden tv-sarjojen, kuten Viiden juttu, NYPD Blue, Teho-osasto, 24, Alias, Shield – Lain varjolla, Deadwood ja Num3rot jaksoja sekä Epämiellyttävä totuus dokumentin ohjannut Davis Guggenheim seurasi viittä lasta, joiden tulevaisuus on sen varassa missä he käyvät koulua ja kuinka hyvin siellä oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Guggenheim myös haastatteli heitä ja heidän vanhempiaan tai huoltajia sekä asiantuntijoita.

Anthony oli kuvausten aikaan viidennellä luokalla ja kävi yhdessä Amerikan huonoiten menestyneimmässä koulussa Washingtonissa. Hän ei ole koskaan tavannut äitiään ja hänen isänsä kuoli huumeisiin vuonna 2004, jonka jälkeen hän muutti isovanhempiensa luokse. Näiden tukemana Anthony sai parannettua arvosanojaan, mutta ensi vuonna ylempään kouluun meneminen tietää ongelmia. Julkinen koulu, johon Anthony joutuisi on tunnettu siitä, että oppilaiden arvosanat alkavat pudota ja useat päätyvät rikollisiksi tai alkavat käyttää huumeita. Yksi lähialueen julkinen koulu on kuitenkin parempi kuin toiset ja sinne monet hakevat, niin myös Anthony. Hänellä on 50% mahdollisuus päästä kouluun.

Francisco oli kuvausten aikaan ensimmäisellä luokalla pahamaineisessa koulussa Bronxissa, josta on hyvin vaikea päästä myöhemmin korkeakouluihin. Franciscon äiti oli perheensä ensimmäinen joka on opiskellut collegessa ja tietää alueen koulujen ongelmat. Hän on yrittänyt saada poikaansa jo seitsemään muuhun kouluun, mutta ei ole onnistunut. Läheisessä Harlem Success Academyssä Francisco voisi saada paremman koulutuksen. Kouluun hakee 792 oppilasta ja hänellä on 5% mahdollisuus päästä sinne. Los Angelesissa asuva ja viidennellä luokalla oleva Daisy haaveilee eläinlääkärin tai lääkärin ammatista, mutta on pian menossa kouluun, josta kovinkaan moni ei pääse jatkokoulutukseen. Yksityiskouluun ei ole varaa, joten on haettava KIPP LA PREP kouluun, joka valmentaa erityisesti collegea varten. Kouluun hakee 135 oppilasta, joten Daisylla on 14% mahdollisuus päästä sinne.

Harlemissa asuva Bianca käy vasta esikoulua, mutta hänen äitinsä ei oikein pysty maksamaan edes siitä koituvia maksuja. Hän haluaa tyttärelleen parhaan mahdollisen koulutuksen mitä on mahdollista saada. Harlem Success Academy on paras vaihtoehto. Sinne hakee 767 oppilasta, joten Biancalla on 5% mahdollisuus päästä kouluun. Emily käy kahdeksatta luokkaa Silicon Valleyssa ja menestyy melkoisen hyvin, paitsi matematiikan suhteen hänellä on vaikeuksia. Koulu johon hän seuraavaksi joutuisi sijoittaa oppilaat arvosanojen mukaan eri tasoille, jolloin Emily saisi huonompaa opetusta kuin parempia arvosanoja saanut oppilas ja jatkokoulutus olisi silloin vaikeampaa. Summit Preparatory Charter High Schoolissa ei ole vastaavaa sijoittamista arvosanojen mukaan, joten Emilylla olisi siellä paremmat mahdollisuudet päästä myös kunnon jatkokoulutukseen. Kouluun hakee 455 oppilasta ja Emilylla on 24% mahdollisuus päästä sinne.

Näiden lasten lisäksi kerrotaan tarkemmin mitä on pielessä amerikkalaisessa koulusysteemissä. Haastateltavina ovat mm. Geoffrey Canada, joka tutki konsulttina ollessaan julkisten koulujen ongelmia ja vetää nykyään Harlemissa hyväntekeväisyysorganisaatiota ja on saanut näkyvää muutosta huonomaineisilla alueilla, Michelle Rhee, joka oli kuvausten aikaan Washingtonin julkisten koulujen kansleri ja yritti tosissaan saada muutoksia systeemiin sekä Microsoftin perustajana tunnettu Bill Gates, joka on myös koittanut saada muutoksia systeemiin omalla panoksellaan.

Dokumentin näkemys on kuitenkin aika yksipuoleinen. Ongelmien korjaamiseksi ehdotetaan lähinnä huonojen opettajien erottamista. Tämä on tietysti aika selvä juttu, mutta ei toisaalta ratkaise kaikkea. Dokumentista käy ilmi, että osa amerikkalaisopettajista saa työn niin ettei heitä voida erottaa laisinkaan elämänsä aikana, mikä on kyllä aikamoisen järjetöntä. Osa opettajista ei siksi vaivaudu enää opettamaan, vaan lukevat tunneilla mieluummin vaikkapa lehtiä. Sääntöjen takia heitä ei voida erottaa virastaan, mutta ilmeisesti tälläiset tapaukset vaihtavat aika useasti kouluja. Potkut tuntuisi siinä mielessä siis järkeviltä. Dokumentti ei kuitenkaan tämän tarkemmin kerro minkälainen on huono opettaja ja minkälainen taas on hyvä opettaja. Tai no, hyväksi opettajaksi kyllä esiteltiin eräs nainen, joka opetti oppilaitaan rap-laululla ja sai sillä tavalla oppilaat kiinnostumaan opetuksesta. Jos se on ainut näkemys hyvästä opettajasta niin aika pulassa ollaan Amerikassa. Eräässä taulukossa muuten Suomi oli ykkösmaana kouluvertailuissa, mutta eipä täällä opettajat tunnu räppäävän, vaan opetus sujuu ihan kuivalla suomen kielellä.

Waiting for Superman kuvasi amerikkalaista koulusysteemiä kuitenkin mielenkiintoisesti erilaisten esimerkkien, animaatioiden ja taulukkojen avulla ja keskiössä olleet lapset herättivät kovasti tunteita, etenkin lopussa kun odottivat tuloksia lottoarvonnasta. Amerikassa näihin parhaisiin julkisiin kouluihin nimittäin valitaan oppilaat runsaan hakijamäärän vuoksi perinteisellä lottoarvonnalla tai vetämällä nimi hatusta tyylisesti. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua jännittämään minkä pallon lottokone arpoo ja näin ollen päättämään lapsen tulevaisuudesta joutuuko hän hyvään kouluun vaiko huonoon. Järjetöntä touhua.