Kirottu

159. The Conjuring (Kirottu) (2013) *****

http://www.imdb.com/title/tt1457767/

Upean tunnelmallinen kauhuelokuva.

Roger ja Carolyn Perron (Ron Livingston ja Lili Taylor) muuttavat viiden tyttärensä kanssa ostamaansa maalaistaloon Rhode Islandille. Talossa tapahtuu kuitenkin outoja, kuten heidän koiransa kuolee mystisesti, vaatekaapista löytyy umpeen laudoitettu portaikko kellariin, kaikki talon kellot pysähtyvät yöllä klo 3:07 ja joku muu kuin heidän lapsensa leikkii sokkopiilosta Carolynin kanssa. Kun heidän tyttärensä kimppuun käy kummitus, he päättävät hakea apua paranormaaleja ilmiöitä tutkivilta Ed ja Lorraine Warrenilta (Patrick Wilson ja Vera Farmiga). Ed on avustanut manauksissa ja Lorraine pystyy aistimaan ja näkemään pahansuovat sielut, joten heiltä ei mene kauaa kun he pääsevät perhettä vainoavan pahan jäljille. Se on kuitenkin jotakin paljon pahempaa mitä he ovat aiemmin kohdanneet.

James Wanin ohjaama The Conjuring yllätti aika totaalisesti. Odotin kylläkin ihan tunnelmallista kauhuelokuvaa, mutta yllätyin kuinka aidosti pelottavan elokuvan Wan ja kumppanit ovat saaneet aikaiseksi. Vähän samanlaisia tuntemuksia aiemmin on herättänyt lähinnä vain Dario Argenton vuonna 1977 ohjaama Suspiria, jossa Goblin-bändin pauhaava musiikki yhdistettynä Argenton mestarillisiin kuvaukseen ja ohjaukseen luo mieltä järkyttävän tunnelman. Tässä pelko syntyy lähinnä pimeän pelosta joka meillä kaikilla on syvällä alitajunnassa. Sitä hyödynnetään melkoisen täydellisesti ja tietysti siitä on apua että tekijät suhtautuvat aiheeseen täysin vakavissaan. Heti alussa tehdään selväksi että elokuva perustuu tositapahtumiin. Ed ja Lorraine Warren tutkivat oikeasti paranormaaleja ilmiöitä 50-luvulta alkaen ja pääsivät näkemään läheltä lukuisia lehtien sivuilla ja televisiossakin käsiteltyjä kummitustapauksia, kuuluisimpana Amityvillen tapaus. Olivatpa Warrenit sitten huijareita tai pöpejä, tässä elokuvassa heihin suhtaudutaan vakavasti. Ed ehti kuolla ennen kuin tämä elokuva kuvattiin, mutta Lorraine oli mukana konsultoimassa ja esiintyy myös pienessä cameroolissa.

Patrick Wilson ja Vera Farmiga esittävät upeasti Warreneita. Myös he ottavat elokuvan vakavasti mikä lisää uskottavuutta. Tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle ja on mielestäni keskeinen syy miksi elokuva toimii, nykyaikaan sijoittuvat kummitusjutut kun eivät ole juurikaan aidosti pelottaneet, lähinnä tulee mieleen Japanissa tehdyt kummituselokuvat 90-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Wanin ohjaamat Insidious-elokuvat sijoittuvat nykyaikaan ja ovat hyvä esimerkki siitä että sama ohjaaja voi tehdä sekä loistavan 70-luvulle sijoittuvan kummitusleffan ja huonot nykyaikaan sijoittuvat kummitusleffat. Hankalasta aiheesta siis kyse. Tosin osittain asia selittyy myös sillä, että tässä budjetti oli 20 miljoonaa dollaria ja Insidiouseissa budjetti oli molemmissa alle 2 miljoonaa dollaria. Rahalla saa siis luotua tunnelmaa ja ennen kaikkea paremmat lavasteet.

Elokuva menestyi hienosti, joten jatkoa on luvassa. Seuraavassa osassa käsitellään Enfieldin poltergeist-ilmiöitä ja ainakin itse odottelen sitä jo innolla.